Evankeliumikirja ja kirkkovuosi

Loading

Takaisin

Evankeliumikirjan käyttäjälle

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämää rytmittää kirkkovuosi, joka seuraa rakenteeltaan läntisen kristikunnan perinnettä. Lähtökohtana on Kristuksen pelastustyö, joka tulee todeksi seurakunnan ja sen jäsenten elämässä. Kirkkovuodessa ei siten ole kysymys vain Jeesuksen maanpäällisen elämän yksittäisten tapahtumien mieleen palauttamisesta, vaan niiden pelastushistoriallisesta muistamisesta. Kirkko elää nykyhetkessä yhdessä ylösnousseen ja taivaaseen astuneen Kristuksen kanssa.

Kirkkovuoden pelastushistoriallista luonnetta havainnollistavat evankeliumikirjan aineiston jaksottelu sekä eri jaksojen ja pyhäpäivien otsikot ja kuvaukset. Jaksottelun johtavana teologisena periaatteena on kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys. Evankeliumikirja antaa liikkumatilaa eri seurakuntien paikallisen tilanteen ja erilaisten tarpeiden huomioon ottamiseen. Siksi siinä on aineistoa myös sellaisia päiviä varten, jolloin kaikkialla ei pidetä jumalanpalvelusta.

Sunnuntain tekstejä ja rukouksia käytetään yleensä koko seuraavan viikon ajan. Arkipäivien jumalanpalveluksissa ja rukoushetkissä voidaan hyödyntää muitakin kuin menossa olevan vuosikerran tekstejä. Lisäksi evankeliumikirjassa on erikseen aineistoa hiljaiselle viikolle ja suurten juhlapyhien jälkeisille viikoille.

Jumalanpalveluksissa seurataan yleensä kolmen vuosikerran järjestelmää. Erityistilanteissa, esimerkiksi perhejumalanpalveluksissa, on mahdollista käyttää eri vuosikertojen tekstejä vapaasti valiten. Jotkut kirkkovuoden pyhäpäivät ovat erityispyhiä. Niitä ovat esimerkiksi kynttilänpäivä, Marian ilmestyspäivä ja mikkelinpäivä (ns. pistepyhät). Niiden aineistoa käytetään vain kyseisinä päivinä, joten niitä seuraavalla viikolla siirrytään maanantaista lähtien kirkkovuoden ajankohdan mukaisiin teksteihin, rukouksiin ja liturgisiin väreihin.

Kutakin pyhää varten on yleensä kolme tekstivuosikertaa. Saarna voidaan pitää mistä tahansa vuorossa olevan vuosikerran tekstistä. Eri vuosikerrat ovat keskenään tasavertaisia. Näin Raamatun sana pääsee jumalanpalveluselämässä esille mahdollisimman monipuolisesti.

Joinakin pyhinä toistuu kaikissa vuosikerroissa sama teksti, joka tuo selkeästi esiin kyseisen päivän sisällön ja luonteen. Vaikka se siis luetaan jumalanpalveluksessa joka vuosi, saarna voidaan silloinkin pitää muista teksteistä. Lisäksi useita tällaisia pyhäpäiviä varten on vaihtoehtoisia saarnatekstejä.

Päivän rukousten sekä suositeltujen alkuvirsien ja päivän virsien lukumäärä vaihtelee eri pyhinä. Niitä virsiä, joita ei käytetä alkuvirtenä tai päivän virtenä, on syytä pyrkiä sijoittamaan jumalanpalveluksen muihin kohtiin. Päivän virret ovat yleensä vuosikertojen mukaisessa järjestyksessä. Rukouksia ei ole järjestetty vuosikerroittain, vaan niistä voidaan vapaasti valita kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivat. Vaihtoehtoisia rukouksia voidaan käyttää muutoinkin kuin päivän rukouksina.

Psalmeja käytetään ensisijaisesti jumalanpalvelusten johdanto-osassa, vastauksena ensimmäiseen lukukappaleeseen ja ehtoollisen jakamisen aikana. Lisäksi niitä voidaan käyttää päivän rukoushetkissä.

Hallelujasäkeet on tarkoitettu evankeliumiin liittyvän hallelujalaulun yhteyteen. Paastonaikana hallelujalaulun ja hallelujasäkeen sijasta voidaan käyttää psalmilausetta.

Osa tekstien sisällöstä on paikoin sijoitettu sulkeisiin sen osoittamiseksi, että kyseisen osan käyttö on harkinnanvaraista.

Nykyinen Kirkolliskokouksen hyväksymä kirkkokäsikirja jakautuu kolmeen osaan: Jumalanpalvelusten kirja (2000), Evankeliumikirja (1999) ja Kirkollisten toimitusten kirja 1-3 (2003).

Tietoa kirkkokäsikirjasta