Evankeliumikirja ja kirkkovuosi

20. sunnuntai helluntaista

Tulostettava versio (rtf) | Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika

Usko ja epäusko

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.

Liturginen väri:vihreä

Virsisuositukset:

Alkuvirsiä

267

Sua syvyydestä avuksi

 

293

En tahdo Herrastani

 

539

Ah herää, sydämeni

Päivän virsiä

289

Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja

 

314

Suo, Jeesus rakkaani

 

478

Jos, Jeesus, Herrani

 

368

Jeesus matkakumppani

Raamatuntekstit

Psalmi

Antifoni:

Sinä, Herra, hallitset ikuisesti,
sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

Ps. 102: 13

Psalmi:

Kuuntele, kansani, mitä opetan,
tarkatkaa sanojani, te kaikki.
  Minä aion esittää viisaiden mietteitä,
  tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet,
joista isämme ovat meille kertoneet.
  Me emme salaa niitä lapsiltamme
  vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,
  Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä,
hän antoi Israelille lakinsa
  ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,
  jotta tulevakin polvi ne tuntisi,
jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat
ja kertoisivat omille lapsilleen.
  Jumalaan heidän tulee turvautua,
  muistaa, mitä hän on tehnyt,
  ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset,
jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.

Ps. 78: 1–8

  Kunnia Isälle ja Pojalle
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan

Hallelujasäe

Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen!

Ps. 118: 16


Ensimmäinen vuosikerta

Ensimmäinen lukukappale

1. Moos. 15: 1–6

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

Toinen lukukappale

Room. 4: 16–25

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
    Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Evankeliumi

Mark. 2: 1–12

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Toinen vuosikerta

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 8: 11–15

Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
- Älkää sitä kutsuko salaliitoksi,
mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu.
Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö,
mitä se pelkää.
Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä,
pelätkää vain häntä,
vaviskaa hänen edessään.
Hänestä on tuleva solmu ja este,
kompastuskivi, kallionlohkare
Israelin kahden kuningashuoneen tielle,
Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.
Monet heistä kompastuvat,
syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat,
tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.

Toinen lukukappale

2. Kor. 1: 18–22

Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

Evankeliumi

Joh. 9: 24–38

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
    Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Kolmas vuosikerta

Ensimmäinen lukukappale

4. Moos. 21: 4–9

Kiertääkseen Edomin maan israelilaiset lähtivät Horinvuoren luota Kaislamerelle vievää reittiä. Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!”
    Silloin Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ”Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta.” Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: ”Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.

Toinen lukukappale

Kol. 1: 19–23

      Jumala näki hyväksi
      antaa kaiken täyteyden asua hänessä
      sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon
      ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan
      kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.
    Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.

Evankeliumi

Joh. 7: 40–52

Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

Päivän rukoukset

1.

Pyhä, vanhurskas Jumala.
Sinä veit palvelijasi Abrahamin
öisen taivaan alle
ihmettelemään tähtien ääretöntä määrää.
Se oli merkki
hänen jälkeläistensä paljoudesta.
Kiitos siitä, että lupauksesi kantaa
yli kaikkien aikojen.
Auta meitäkin uskomaan
niin kuin Abraham uskoi
ja elämään lapsinasi sanaasi luottaen.
Anna meidän heijastaa valoasi
tässä ajassa ja maailmassa.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

2.

Herra, kaikkivaltias Jumala.
Sinä olet hallitsija ikuisesti,
sinun lupauksesi pysyvät polvesta polveen.
Opeta meitä ihmettelemään tekojasi
ja kiittämään niistä,
ettemme unohtaisi hyvyyttäsi
ja lakkaisi luottamasta sinuun.
Rohkaise meitä kertomaan uskollisuudestasi
myös lapsillemme,
että hekin saisivat kulkea elämän tietä
Poikasi Jeesuksen Kristuksen vapauttamina.
Tätä rukoilemme hänen nimessään.

3.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Sinun valtasi ja voimasi ylittää kaiken,
mitä me ymmärrämme tästä maailmasta.
Auta meitä luottamaan sinuun
enemmän kuin omiin ajatuksiin,
kokemuksiin ja selityksiin.
Avaa epäuskon sokaisemat silmämme,
että näkisimme,
miten vajavaista tietomme on.
Muistuta meille aina uudestaan,
että tulit voittamaan synnin ja kuoleman,
joihin meillä ei ole ratkaisua.
Anna viisautta, joka tekee nöyräksi
ottamaan vastaan pelastuksen,
ihmeistäsi suurimman.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

4.

Suuri Vapahtajamme.
Sinulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.
Auta meitä uskomaan,
vaikka emme näe,
auta kulkemaan sanasi mukaan,
vaikka emme tiedä, mihin se johtaa.
Herra, niin helposti katsomme
vain itseemme ja puutteisiimme.
Opeta meitä katsomaan yksin sinuun.
Syvennä meissä luottamus siihen,
että sinä viet meidät läpi pimeyden
ja vaikeuksien.
Tätä rukoilemme sinun nimessäsi.

5.

Herramme Jeesus Kristus.
Sinä teet ihmeellisiä tekoja.
Sinulla on valta parantaa sairaita
ja antaa synnit anteeksi.
Kiitos, että tänäkin päivänä
elät keskellämme.
Anna kaikkien ihmisten ymmärtää,
että sinä voit auttaa
kaikissa elämäntilanteissa.
Auta meitä tuomaan apua tarvitsevia ihmisiä
sinun luoksesi.
Kiitos sinulle, Jeesus.

Kirkkovuosi Sakastissa

Sakastista löydät aineistoa mm. ekumeenisista rukouspäivistä, teemapäivistä, musiikista jne.

sakasti.evl.fi/kirkkovuosi

Apokryfitekstejä jumalanpalveluksiin

Kalenteritiedot tekstimuodossa

Lisävihkovirsien aiheenmukainen hakemisto

Ohjeita kirkkovuoden tunnuskuvien lataamiseen ja käyttöön

Raamatun sana tänään

Tilaa Raamatun sana RSS-syötteenä tai hyödynnä verkkopalvelussasi.

evl.fi/paivansana

ohjeita

Muualla verkossa

Sana sinulle

Kirkkovuosi selkokielellä

Kirkkovuosi ja värit

Kirkkovuosi soi

Kirkkovuosi kännykkään

Tutustu ja hyödynnä Helsingin seurakuntayhtymän tarjoma mobiilipalvelu.

mobiilikirkko.fi – kirkkovuosi

päivän rukoushetket

Nykyinen Kirkolliskokouksen hyväksymä kirkkokäsikirja jakautuu kolmeen osaan: Jumalanpalvelusten kirja (2000), Evankeliumikirja (1999) ja Kirkollisten toimitusten kirja 1-3 (2003).

Tietoa kirkkokäsikirjasta