Torstai, 1. sunnuntai joulusta

Jumala, minun Jumalani,
sinua minä odotan.
  Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua
  ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
  Suurempi kuin elämä on sinun armosi.
  Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
  Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa,
  ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
Minä ajattelen sinua levätessäni,
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
  sinä olet tullut avukseni,
  ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun,
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
  Kunnia Isälle ja Pojalle
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Jumala, minun Jumalani, *
sinua minä odotan.
  Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua *
  ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut, *
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
  Suurempi kuin elämä on sinun armosi. *
  Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, *
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
  Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, *
  ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
Minä ajattelen sinua levätessäni, *
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
  sinä olet tullut avukseni, *
  ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun, *
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Hän sanoi kansalleen: ”Israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta.”

Egyptin kuningas puhui heprealaisten kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Pua, ja sanoi: ”Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa heti lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, tappakaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon.” Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet niin kuin Egyptin kuningas oli käskenyt, vaan jättivät poikalapsetkin eloon. Silloin Egyptin kuningas kutsui kätilöt luokseen ja kysyi heiltä: ”Miksi olette antaneet poikalasten elää?” Kätilöt vastasivat faraolle: ”Heprealaiset naiset ovat toisenlaisia kuin egyptiläiset, paljon vahvempia. He ovat synnyttäneet jo ennen kuin kätilö ehtii heidän luokseen.” Jumala antoi kätilöiden menestyä, ja kansa lisääntyi ja voimistui suuresti. Koska kätilöt tottelivat Jumalaa, säilyivät perheet suurina.

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun?
  Minä saan avun Herralta,
  häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua,
väsymättä hän varjelee.
  Ei hän väsy, ei hän nuku,
  hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi,
hän ei väisty viereltäsi.
  Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
  eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.
  Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
  sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. *
Mistä saisin avun?
  Minä saan avun Herralta, *
  häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, *
väsymättä hän varjelee.
  Ei hän väsy, ei hän nuku, *
  hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, *
hän ei väisty viereltäsi.
  Päivällä ei aurinko vahingoita sinua *
  eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, *
hän suojelee koko elämäsi.
  Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, *
  sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Halleluja! Koko sydämestäni minä ylistän Herraa
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
  Suuret ovat Herran teot!
  Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä,
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
  iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt.
  Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät,
hän muistaa liittonsa ikuisesti.
  Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa,
  hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy,
hänen säädöksensä eivät muutu.
  Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi,
  ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa,
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
  Hän on pelottava,
  yksin hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku,
viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.
  Kaikukoon Herran ylistys
  ajasta aikaan!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Halleluja! Koko sydämestäni minä ylistän Herraa *
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
  Suuret ovat Herran teot! *
  Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, *
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
  iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt. *
  Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, *
hän muistaa liittonsa ikuisesti.
  Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa, *
  hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, *
hänen säädöksensä eivät muutu.
  Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi, *
  ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa, *
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
  Hän on pelottava, *
  yksin hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku, *
viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.
  Kaikukoon Herran ylistys *
  ajasta aikaan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin seuduille, Israel sanoi Joosefille: ”Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen.” Joosef vastasi: ”Hyvä on, isä.” Ja Jaakob sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle.” Hän lähetti Joosefin matkaan Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.

Kun Joosef kierteli kaupungin lähistöllä etsimässä veljiään, muuan mies tuli häntä vastaan ja kysyi: ”Mitä etsit?” Joosef vastasi: ”Etsin veljiäni. Oletko nähnyt heitä ja heidän laumojaan?” Mies sanoi: ”He ovat lähteneet täältä pois. Minä kuulin heidän sanovan: ’Mennään Dotaniin.’” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista. He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan. He sanoivat toisilleen: ”Tuolla se unien näkijä nyt tulee. Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen.”

Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: ”Ei sentään lyödä häntä hengiltä. Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä.” Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.

Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan.

Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.