24. sunnuntai helluntaista, maanantai – Raamattua viikonp�iville

Aamurukous

N�yt� kadenssimerkit

1) Aamun rukoushetken psalmi

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua,
huomaa huokaukseni!
Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua.
Sinua min� rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ��neni,
aamun hetkell� tuon sinulle pyynt�ni ja odotan vastaustasi.
Jumala, sin� et sied� v��ryytt�.
Pahat eiv�t saa sinulta suojaa, rehentelij�t eiv�t saa astua eteesi.
Sin� vihaat v��rintekij�it�, valheenpuhujat sin� tuhoat,
murhamiehet ja petturit sin� kiroat.
Mutta min� saan tulla sinun temppeliisi
suuren hyvyytesi t�hden.
Min� saan kumartaa pyh�kk��si p�in,
osoittaa sinulle kunnioitusta.
Herra, johdata minua tahtosi tiet�,
tasoita minulle polku vihamiesteni n�hden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat,
loppumaton olkoon heid�n riemunsa!
Sin� suojelet niit�, jotka rakastavat sinua,
sin� olet heid�n ilonsa l�hde.
Sin�, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle,
sinun hyvyytesi suojaa h�nt� kuin kilpi.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

2) Aamun rukoushetken lukukappale

Ap. t. 16:16–24, 35–40

Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatyt�n, jossa oli tiet�j�henki ja joka ennustamalla hankki is�nt�v�elleen hyv�t rahat. Tytt� l�hti Paavalin ja meid�n muiden per��n ja huusi: ”N�m� miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!” N�in h�n teki useana p�iv�n�, kunnes Paavali menetti k�rsiv�llisyytens�, k��ntyi ja sanoi hengelle: ”Jeesuksen Kristuksen nimess� min� k�sken sinua: l�hde h�nest�!” Siin� samassa henki l�hti.

Mutta kun tyt�n is�nn�t huomasivat, ettei heill� en�� ollut toivoa tuloista, he ottivat Paavalin ja Silaksen kiinni ja raahasivat heid�t torille viranomaisten luo. Kaupungin hallitusmiesten edess� he sanoivat: ”N�m� miehet aiheuttavat levottomuutta kaupungissamme. He ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meid�n ei ole lupa omaksua eik� noudattaa, koska olemme roomalaisia.” Kansakin nousi heit� vastaan. Hallitusmiehet k�skiv�t repi� heilt� vaatteet p��lt� ja ruoskittivat heid�t. Kun heid�t oli perin pohjin piesty, heid�t teljettiin vankilaan. Vartija sai m��r�yksen valvoa heit� tarkoin, ja niinp� h�n saamansa k�skyn mukaisesti vei heid�t vankilan perimm�iseen soppeen ja viel� varmuudeksi pani heid�t jalkapuuhun.

Aamulla hallitusmiehet l�hettiv�t oikeudenpalvelijoita tuomaan sanan: ”P��st� ne miehet vapaaksi.” Vartija ilmoitti t�m�n Paavalille. H�n sanoi: ”Hallitusmiehet ovat l�hett�neet sanan, ett� teid�t on p��stett�v� vapaaksi. L�htek�� siis, menk�� rauhassa.” Mutta Paavali vastasi oikeudenpalvelijoille: ”He ovat tutkimatta ja tuomitsematta julkisesti ruoskittaneet meid�t, Rooman kansalaiset, ja heitt�neet meid�t vankilaan. Nytk� he v�hin ��nin toimittaisivat meid�t t��lt� pois? Ei, tulkoot itse p��st�m��n meid�t t��lt�.” Oikeudenpalvelijat veiv�t Paavalin vastauksen hallitusmiehille, ja n�m� s�ik�htiv�t, kun kuulivat miesten olevan Rooman kansalaisia. He tulivat vankilaan, puhuivat suostutellen ja saatettuaan miehet ulos pyysiv�t heit� l�htem��n kaupungista.

Vankilasta l�hdetty��n Paavali ja Silas meniv�t Lyydian luo. Tavattuaan siell� uskonvelji� he rohkaisivat n�it�, ja sitten he l�htiv�t kaupungista.

Esikatsele ja tulosta

Puolip�iv�rukous

N�yt� kadenssimerkit

Puolip�iv�n rukoushetken psalmi

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meit�,
h�n kirkastakoon meille kasvonsa.
Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala,
ja kaikki kansat saavat tiet��, ett� sin� autat.
Ylist�k��t kansat sinua, Jumala,
ylist�k��t sinua kaikki kansat.
Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sill� sin� jaat niille oikeutta,
sin� johdatat kansakuntia maan p��ll�.
Ylist�k��t kansat sinua, Jumala,
ylist�k��t sinua kaikki kansat.
Maa on antanut satonsa.
Jumala, meid�n Jumalamme, siunatkoon meit� yh�.
Siunatkoon Jumala meit�,
ja palvelkoot h�nt� kaikki maan ��ret.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Esikatsele ja tulosta

Iltarukous

N�yt� kadenssimerkit

1) Illan rukoushetken psalmi

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylist� Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sin� olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ymp�r�i sinut kuin viitta.
Sin� olet levitt�nyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sin� otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivill�.
Sin� teet tuulista sanasi viej�t
ja panet liekit palvelijoiksesi.
(Sin� perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lep�siv�t vuorten yll�,
mutta sin� k�skit vesi�, ja ne pakenivat,
ne virtasivat kiireesti, kun ��nesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat
kukin kohdalleen, niin kuin s��dit.
Sin� asetit rajat, joita vedet eiv�t ylit�,
eiv�tk� ne en�� palaa peitt�m��n maata.
Vuorten rinteille sin� puhkaisit l�hteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan el�imet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden ��rell� asuvat taivaan linnut
ja visert�v�t lehviss� vesien partailla.
Sin� juotat vuoret korkeuksien vesill�,
ja maa kantaa sinun t�ittesi hedelm��.
Sin� kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljelt�viksi,
ett� h�n saisi leip�ns� maasta.
Sin� kasvatat viinin ihmisen iloksi, �ljyn h�nen kasvojansa kaunistamaan
ja leiv�n h�nen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat my�s Herran puut,
Libanonin setrit, jotka h�n istutti,
joiden oksille linnut tekev�t pes�ns�,
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteill� asuvat kauriit,
ja tamaanit l�yt�v�t turvansa kallioista.)
Sin� panit kuun jakamaan aikaa,
ja aurinko tiet�� laskemisensa hetken.
Sin� l�het�t pimeyden, ja tulee y�,
ja mets�n el�imet hiipiv�t esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,
pyyt�v�t ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen l�htee askartensa ��reen
ja tekee ty�t��n, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sin� annat, ja jokainen saa osansa,
avaat k�tesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun k��nnyt pois, ne h�t��ntyv�t,
kun otat niilt� el�m�n hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
Kun l�het�t henkesi, se luo uutta el�m��,
n�in uudistat maan kasvot.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ylist� Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sin� olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
valo ymp�r�i sinut kuin viitta.
Sin� olet levitt�nyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sin� otat pilvet vaunuiksesi *
ja kuljet tuulten siivill�.
Sin� teet tuulista sanasi viej�t *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
(Sin� perustit maan lujasti paikoilleen, *
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lep�siv�t vuorten yll�,
mutta sin� k�skit vesi�, ja ne pakenivat, *
ne virtasivat kiireesti, kun ��nesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin s��dit.
Sin� asetit rajat, joita vedet eiv�t ylit�, *
eiv�tk� ne en�� palaa peitt�m��n maata.
Vuorten rinteille sin� puhkaisit l�hteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan el�imet, *
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden ��rell� asuvat taivaan linnut *
ja visert�v�t lehviss� vesien partailla.
Sin� juotat vuoret korkeuksien vesill�, *
ja maa kantaa sinun t�ittesi hedelm��.
Sin� kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljelt�viksi, *
ett� h�n saisi leip�ns� maasta.
Sin� kasvatat viinin ihmisen iloksi, �ljyn h�nen kasvojansa kaunistamaan *
ja leiv�n h�nen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat my�s Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka h�n istutti,
joiden oksille linnut tekev�t pes�ns�, *
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteill� asuvat kauriit, *
ja tamaanit l�yt�v�t turvansa kallioista.)
Sin� panit kuun jakamaan aikaa, *
ja aurinko tiet�� laskemisensa hetken.
Sin� l�het�t pimeyden, ja tulee y�, *
ja mets�n el�imet hiipiv�t esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
pyyt�v�t ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen l�htee askartensa ��reen *
ja tekee ty�t��n, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sin� annat, ja jokainen saa osansa, *
avaat k�tesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun k��nnyt pois, ne h�t��ntyv�t,
kun otat niilt� el�m�n hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
Kun l�het�t henkesi, se luo uutta el�m��, *
n�in uudistat maan kasvot.
Kunnia Is�lle ja Pojalle *
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

2) Illan rukoushetken lukukappale

Ap. t. 17:1–10

Amfipoliin ja Apollonian kautta kuljettuaan Paavali ja Silas tulivat Tessalonikaan. Juutalaisilla oli siell� synagoga, ja tapansa mukaan Paavali meni sinne. Kolmena sapattina h�n keskusteli heid�n kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta ja selitti ne heille. H�n osoitti, ett� Messiaan t�ytyi k�rsi� ja nousta kuolleista, ja sanoi: ”Juuri Jeesus, jota min� teille julistan, on t�m� Messias, Kristus.”

Muutamat juutalaiset vakuuttuivat asiasta ja asettuivat kannattamaan Paavalia ja Silasta, samoin suuri joukko jumalaapelk��vi� kreikkalaisia sek� useat ylh�iset naiset. T�m� sai juutalaiset kateuden ja kiihkon valtaan. He v�rv�siv�t torilla maleksivia kelvottomia miehi�, haalivat koolle kansaa ja nostattivat kaupungissa mellakan. Sitten he rynt�siv�t Jasonin talolle ja yrittiv�t saada Paavalin ja Silaksen k�siins� vied�kseen heid�t kansan eteen. Kun n�it� ei l�ytynyt, he raahasivat Jasonin ja joitakin muita velji� kaupungin viranomaisten luo ja huusivat: ”Nyt ne koko maailman villitsij�t ovat tulleet t�nnekin, ja Jason on ottanut heid�t kotiinsa. Kaikki he rikkovat keisarin s��d�ksi� ja pit�v�t kuninkaana toista miest�, er�st� Jeesusta.” N�in puhuen he saivat kansanjoukon ja viranomaiset kiihdyksiin. Jasonilta ja h�nen tovereiltaan vaadittiin takuusumma, ja sitten heid�t p��stettiin vapaaksi.

Viel� y�t� my�ten veljet auttoivat Paavalin ja Silaksen matkalle Beroiaan. Sinne saavuttuaan he meniv�t synagogaan.

Esikatsele ja tulosta

P�iv�n psalmi

N�yt� kadenssimerkit

Ps. 71:1–12

Herra, sinuun min� turvaan.
�l� milloinkaan hylk�� minua.
Sin� olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyynt�ni ja auta minua.
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sin�, joka tahdot pelastaa minut,
sin� olet minun kallioni ja vuorilinnani.
Jumala, pelasta minut pahojen k�sist�,
riist�jien ja sortajien vallasta.
Sin� olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
Syntym�st�ni saakka olet ollut tukeni,
siit� saakka kun kohdusta minut p��stit.
Sinulle min� aina laulan ylistyst�.
Monelle olen ollut ihmetyksen aihe,
mutta sin� olet luja turvani.
Siksi minun suuni tulvii kiitosta
ja alati ylist�� ihanuuttasi.
�l� hylk�� minua nyt vanhuuden p�ivin�,
�l� j�t�, kun voimani uupuvat.
Minun viholliseni v�ijyv�t minua
ja pit�v�t kesken��n neuvoa sanoen:
”Jumala ei ole en�� h�nen kanssaan,
k�yk�� h�neen kiinni, ei h�nt� kukaan auta.”
Jumala, �l� ole kaukana!
Jumala, rienn� minua auttamaan.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Esikatsele ja tulosta

Viikon psalmi

N�yt� kadenssimerkit

Ps. 75: 2-8, 10-11

Me kiit�mme sinua, Jumala,
me kiit�mme sinua ja huudamme avuksi nime�si,
me kerromme sinun ihmeellisist� teoistasi.
– Min�, Herra, asetan m��r�ajan
ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa j�rkkyy, sen kansat j�rkkyv�t,
mutta minun pylv��ni pit�v�t maan paikoillaan.
– Mahtailijoille min� sanon: ”�lk�� mahtailko!”
ja jumalattomille: ”�lk�� ylv�stelk�!
�lk�� korottako itse�nne,
�lk�� puhuko r�yhke�sti ja uhmaillen.”
Ei id�st�, ei l�nnest� eik� autiomaastakaan tule ket��n,
joka heid�t korottaisi.
Kun Jumala k�y tuomitsemaan,
h�n korottaa ja h�n alentaa.
Min� ylist�n i�ti Herraa,
laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
H�n murtaa jumalattomien mahdin,
mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Esikatsele ja tulosta

Viikon apokryfiteksti

Viis. 11:22–12:2

Kuin hiukkanen vaakakupissa
on koko maailma sinun edess�si,
kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara.
Mutta sin� olet kaikille armollinen,
koska kaikki on sinulle mahdollista,
sin� suljet silm�si ihmisten synneilt�,
jotta he k��ntyisiv�t,
sill� sin� rakastat kaikkea olevaa
etk� inhoa mit��n luomaasi –
jos jotakin olisit vihannut,
et olisi luonut sit�.
Jos et jotakin olisi halunnut,
kuinka siit� olisi tullut mit��n pysyv��?
Jos et jotakin olisi kutsunut el�m��n,
kuinka se olisi s�ilynyt hengiss�?
Mutta sin� s��st�t kaikki,
koska kaikki kuuluu sinulle,
sin�, Valtias, rakastat kaikkea el�v��,
sill� sinun katoamaton henkesi on kaikessa olevassa.
Sen t�hden sin� ojennat langenneita v�h� v�h�lt�,
varoitat heit� muistuttamalla heid�n synneist��n,
jotta he p��sisiv�t pahasta eroon
ja uskoisivat sinuun, Herra.

Esikatsele ja tulosta

Maanantai, 24. sunnuntai helluntaista

Anna palautetta

Kirjat verkossa