Kirkkovuosikalenteri
Evankeliumikirja
Raamattua viikonpäiville
(viikkolektionaari)
Aamurukous
Aamurukous
1) Aamun rukoushetken psalmi
Ps. 5:2–9, 12–13
Herra, kuule minua,
huomaa huokaukseni!
Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua.
Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni,
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
Jumala, sinä et siedä vääryyttä.
Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat,
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi
suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin,
osoittaa sinulle kunnioitusta.
Herra, johdata minua tahtosi tietä,
tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat,
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua,
sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle,
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Herra, kuule minua, *
huomaa huokaukseni!
Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. *
Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni, *
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
Jumala, sinä et siedä vääryyttä. *
Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat, *
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi *
suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, *
osoittaa sinulle kunnioitusta.
Herra, johdata minua tahtosi tietä, *
tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, *
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, *
sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, *
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
2) Aamun rukoushetken lukukappale
Ap. t. 16:16–24, 35–40
Esikatsele ja tulosta
Puolipäivärukous
Puolipäivärukous
Puolipäivän rukoushetken psalmi
Ps. 67:2–8
Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä,
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala,
ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala,
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta,
sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala,
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
Maa on antanut satonsa.
Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä,
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, *
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, *
ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, *
sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
Maa on antanut satonsa. *
Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä, *
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Esikatsele ja tulosta
Iltarukous
Iltarukous
1) Illan rukoushetken psalmi
Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sinä otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät
ja panet liekit palvelijoiksesi.
(Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,
ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä,
eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut,
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
joiden oksille linnut tekevät pesänsä,
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit,
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
Sinä panit kuun jakamaan aikaa,
ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö,
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,
pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen
ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Ylistä Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sinä otat pilvet vaunuiksesi *
ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
(Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, *
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, *
ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, *
eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet, *
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut *
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, *
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, *
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan *
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
joiden oksille linnut tekevät pesänsä, *
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, *
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
Sinä panit kuun jakamaan aikaa, *
ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, *
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen *
ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa, *
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, *
näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
2) Illan rukoushetken lukukappale
Ap. t. 17:1–10
Esikatsele ja tulosta
Päivän psalmi
Päivän psalmi
Ps. 71:1–12
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
Jumala, pelasta minut pahojen käsistä,
riistäjien ja sortajien vallasta.
Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit.
Sinulle minä aina laulan ylistystä.
Monelle olen ollut ihmetyksen aihe,
mutta sinä olet luja turvani.
Siksi minun suuni tulvii kiitosta
ja alati ylistää ihanuuttasi.
Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä,
älä jätä, kun voimani uupuvat.
Minun viholliseni väijyvät minua
ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
”Jumala ei ole enää hänen kanssaan,
käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.”
Jumala, älä ole kaukana!
Jumala, riennä minua auttamaan.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Esikatsele ja tulosta
Herra, sinuun minä turvaan. *
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, *
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua. *
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut, *
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
Jumala, pelasta minut pahojen käsistä, *
riistäjien ja sortajien vallasta.
Sinä olet minun toivoni, Herra, *
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit. *
Sinulle minä aina laulan ylistystä.
Monelle olen ollut ihmetyksen aihe, *
mutta sinä olet luja turvani.
Siksi minun suuni tulvii kiitosta *
ja alati ylistää ihanuuttasi.
Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, *
älä jätä, kun voimani uupuvat.
Minun viholliseni väijyvät minua *
ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
”Jumala ei ole enää hänen kanssaan, *
käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.”
Jumala, älä ole kaukana! *
Jumala, riennä minua auttamaan.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Esikatsele ja tulosta
Viikon psalmi
Viikon psalmi
Ps. 75: 2-8, 10-11
Me kiitämme sinua, Jumala,
me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi,
me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan
ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät,
mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!”
ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne,
älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään,
joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan,
hän korottaa ja hän alentaa.
Minä ylistän iäti Herraa,
laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
Hän murtaa jumalattomien mahdin,
mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Esikatsele ja tulosta
Me kiitämme sinua, Jumala,
me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi, *
me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan *
ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, *
mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!” *
ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne, *
älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, *
joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan, *
hän korottaa ja hän alentaa.
Minä ylistän iäti Herraa, *
laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
Hän murtaa jumalattomien mahdin, *
mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Esikatsele ja tulosta
Viikon apokryfiteksti
Viikon apokryfiteksti
Viis. 11:22–12:2
Kuin hiukkanen vaakakupissa
on koko maailma sinun edessäsi,
kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara.
Mutta sinä olet kaikille armollinen,
koska kaikki on sinulle mahdollista,
sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä,
jotta he kääntyisivät,
sillä sinä rakastat kaikkea olevaa
etkä inhoa mitään luomaasi –
jos jotakin olisit vihannut,
et olisi luonut sitä.
Jos et jotakin olisi halunnut,
kuinka siitä olisi tullut mitään pysyvää?
Jos et jotakin olisi kutsunut elämään,
kuinka se olisi säilynyt hengissä?
Mutta sinä säästät kaikki,
koska kaikki kuuluu sinulle,
sinä, Valtias, rakastat kaikkea elävää,
sillä sinun katoamaton henkesi on kaikessa olevassa.
Sen tähden sinä ojennat langenneita vähä vähältä,
varoitat heitä muistuttamalla heidän synneistään,
jotta he pääsisivät pahasta eroon
ja uskoisivat sinuun, Herra.
Esikatsele ja tulosta