4. adventtisunnuntai, maanantai – Raamattua viikonp�iville

Aamurukous

N�yt� kadenssimerkit

1) Aamun rukoushetken psalmi

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua,
huomaa huokaukseni!
Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua.
Sinua min� rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ��neni,
aamun hetkell� tuon sinulle pyynt�ni ja odotan vastaustasi.
Jumala, sin� et sied� v��ryytt�.
Pahat eiv�t saa sinulta suojaa, rehentelij�t eiv�t saa astua eteesi.
Sin� vihaat v��rintekij�it�, valheenpuhujat sin� tuhoat,
murhamiehet ja petturit sin� kiroat.
Mutta min� saan tulla sinun temppeliisi
suuren hyvyytesi t�hden.
Min� saan kumartaa pyh�kk��si p�in,
osoittaa sinulle kunnioitusta.
Herra, johdata minua tahtosi tiet�,
tasoita minulle polku vihamiesteni n�hden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat,
loppumaton olkoon heid�n riemunsa!
Sin� suojelet niit�, jotka rakastavat sinua,
sin� olet heid�n ilonsa l�hde.
Sin�, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle,
sinun hyvyytesi suojaa h�nt� kuin kilpi.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

2) Aamun rukoushetken lukukappale

1. Moos. 17:15–22

Jumala sanoi viel� Abrahamille: ”Vaimoasi Saraita �l� en�� kutsu Saraiksi, vaan h�nen nimens� olkoon Saara. Min� siunaan h�nt� ja annan h�nen synnytt�� sinulle pojan. Min� siunaan h�nt�: monet kansakunnat saavat h�nest� alkunsa, ja h�nest� polveutuu kansojen kuninkaita.” Abraham heitt�ytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sill� h�n ajatteli: ”Voiko satavuotiaalle miehelle muka synty� lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeks�nkymmenen, viel� synnytt��?” Ja Abraham sanoi Jumalalle: ”Kunpa Ismael saisi el�� sinun huolenpitosi alaisena!” Jumala sanoi: ”Vaimosi Saara synnytt�� sinulle pojan, ja sinun tulee antaa h�nelle nimeksi Iisak. Min� pid�n voimassa liiton my�s h�nen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa h�nen j�lkel�istens�kin kanssa. Ja min� toteutan my�s sen, mit� pyysit Ismaelin puolesta. Min� siunaan h�nt�, teen h�net hedelm�lliseksi ja annan h�nelle suuren joukon j�lkel�isi�. H�nest� tulee kahdentoista ruhtinaan is�, ja min� teen h�nest� suuren kansan. Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnytt�� ensi vuonna t�h�n aikaan.”

Sanottuaan t�m�n kaiken Abrahamille Jumala kohosi h�nen luotaan pois.

Esikatsele ja tulosta

Puolip�iv�rukous

N�yt� kadenssimerkit

Puolip�iv�n rukoushetken psalmi

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meit�,
h�n kirkastakoon meille kasvonsa.
Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala,
ja kaikki kansat saavat tiet��, ett� sin� autat.
Ylist�k��t kansat sinua, Jumala,
ylist�k��t sinua kaikki kansat.
Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sill� sin� jaat niille oikeutta,
sin� johdatat kansakuntia maan p��ll�.
Ylist�k��t kansat sinua, Jumala,
ylist�k��t sinua kaikki kansat.
Maa on antanut satonsa.
Jumala, meid�n Jumalamme, siunatkoon meit� yh�.
Siunatkoon Jumala meit�,
ja palvelkoot h�nt� kaikki maan ��ret.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Esikatsele ja tulosta

Iltarukous

N�yt� kadenssimerkit

1) Illan rukoushetken psalmi

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylist� Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sin� olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ymp�r�i sinut kuin viitta.
Sin� olet levitt�nyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sin� otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivill�.
Sin� teet tuulista sanasi viej�t
ja panet liekit palvelijoiksesi.
(Sin� perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lep�siv�t vuorten yll�,
mutta sin� k�skit vesi�, ja ne pakenivat,
ne virtasivat kiireesti, kun ��nesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat
kukin kohdalleen, niin kuin s��dit.
Sin� asetit rajat, joita vedet eiv�t ylit�,
eiv�tk� ne en�� palaa peitt�m��n maata.
Vuorten rinteille sin� puhkaisit l�hteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan el�imet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden ��rell� asuvat taivaan linnut
ja visert�v�t lehviss� vesien partailla.
Sin� juotat vuoret korkeuksien vesill�,
ja maa kantaa sinun t�ittesi hedelm��.
Sin� kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljelt�viksi,
ett� h�n saisi leip�ns� maasta.
Sin� kasvatat viinin ihmisen iloksi, �ljyn h�nen kasvojansa kaunistamaan
ja leiv�n h�nen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat my�s Herran puut,
Libanonin setrit, jotka h�n istutti,
joiden oksille linnut tekev�t pes�ns�,
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteill� asuvat kauriit,
ja tamaanit l�yt�v�t turvansa kallioista.)
Sin� panit kuun jakamaan aikaa,
ja aurinko tiet�� laskemisensa hetken.
Sin� l�het�t pimeyden, ja tulee y�,
ja mets�n el�imet hiipiv�t esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,
pyyt�v�t ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen l�htee askartensa ��reen
ja tekee ty�t��n, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sin� annat, ja jokainen saa osansa,
avaat k�tesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun k��nnyt pois, ne h�t��ntyv�t,
kun otat niilt� el�m�n hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
Kun l�het�t henkesi, se luo uutta el�m��,
n�in uudistat maan kasvot.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ylist� Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sin� olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
valo ymp�r�i sinut kuin viitta.
Sin� olet levitt�nyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sin� otat pilvet vaunuiksesi *
ja kuljet tuulten siivill�.
Sin� teet tuulista sanasi viej�t *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
(Sin� perustit maan lujasti paikoilleen, *
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lep�siv�t vuorten yll�,
mutta sin� k�skit vesi�, ja ne pakenivat, *
ne virtasivat kiireesti, kun ��nesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin s��dit.
Sin� asetit rajat, joita vedet eiv�t ylit�, *
eiv�tk� ne en�� palaa peitt�m��n maata.
Vuorten rinteille sin� puhkaisit l�hteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan el�imet, *
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden ��rell� asuvat taivaan linnut *
ja visert�v�t lehviss� vesien partailla.
Sin� juotat vuoret korkeuksien vesill�, *
ja maa kantaa sinun t�ittesi hedelm��.
Sin� kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljelt�viksi, *
ett� h�n saisi leip�ns� maasta.
Sin� kasvatat viinin ihmisen iloksi, �ljyn h�nen kasvojansa kaunistamaan *
ja leiv�n h�nen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat my�s Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka h�n istutti,
joiden oksille linnut tekev�t pes�ns�, *
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteill� asuvat kauriit, *
ja tamaanit l�yt�v�t turvansa kallioista.)
Sin� panit kuun jakamaan aikaa, *
ja aurinko tiet�� laskemisensa hetken.
Sin� l�het�t pimeyden, ja tulee y�, *
ja mets�n el�imet hiipiv�t esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
pyyt�v�t ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen l�htee askartensa ��reen *
ja tekee ty�t��n, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sin� annat, ja jokainen saa osansa, *
avaat k�tesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun k��nnyt pois, ne h�t��ntyv�t,
kun otat niilt� el�m�n hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
Kun l�het�t henkesi, se luo uutta el�m��, *
n�in uudistat maan kasvot.
Kunnia Is�lle ja Pojalle *
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

2) Illan rukoushetken lukukappale

Hepr. 11:11–12

Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykeniv�t saamaan j�lkel�isen, vaikka Saara oli hedelm�t�n ja heid�n aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana, ja siksi h�n, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menett�nyt, sai j�lkel�isi� yht� suuren m��r�n kuin on taivaalla t�hti�, yht� luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyv�si�.

Esikatsele ja tulosta

P�iv�n psalmi

N�yt� kadenssimerkit

Ps. 74:1–2, 9–21

Jumala, miksi olet hyl�nnyt meid�t ainiaaksi,
miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan?
Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit,
jonka lunastit omaksesi,
muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.
Emme ole en�� n�hneet ennusmerkkej�,
meill� ei en�� ole profeettoja,
ei ket��n, joka tiet�isi, kuinka kauan t�t� jatkuu.
Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata,
saako vihollinen h�v�ist� nime�si i�ti?
Miksi pid�ttelet k�tt�si?
Kohota oikea k�tesi ja tee h�vityksest� loppu!
Jumala, jo ammoisista ajoista sin� olet ollut kuninkaani,
sin� teet suuria tekoja kaikkialla.
Sin� h�mmensit voimallasi meren,
sin� murskasit merihirvi�iden p��t.
Itsens� Leviatanin p��t sin� musersit
ja ruhon annoit petojen ruoaksi.
Sin� puhkaisit kuohumaan l�hteet ja purot,
sin� kuivasit ehtym�tt�m�t virrat.
Sinun on p�iv� ja sinun on y�,
olet pannut paikoilleen auringon ja kuun.
Sin� olet m��r�nnyt kaikki maan rajat,
sin� olet luonut kes�n ja talven.
Muista, Herra, ett� vihollinen on herjannut,
ett� tuo mielet�n kansa on h�p�issyt nime�si.
�l� j�t� petojen armoille niit�, jotka sinua ylist�v�t,
s��st� k�yhien palvelijoittesi henki.
�l� unohda liittoasi,
kun v�kivalta pesii maan pimennoissa.
�l� salli sorretun k��nty� pois apua saamatta,
kurja ja k�yh� ylist�k��t sinun nime�si.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Esikatsele ja tulosta

Viikon psalmi

N�yt� kadenssimerkit

Ps. 130: 5-8

Min� odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Min� odotan Herraa kuin vartijat aamua,
hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan!
H�nen armonsa on runsas, h�n voi sinut lunastaa.
H�n lunastaa Israelin
kaikista sen synneist�.
Kunnia Is�lle ja Pojalle
ja Pyh�lle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Esikatsele ja tulosta

Viikon apokryfiteksti

Sir. 42:15–25

Min� tahdon muistella Herran tekoja
ja kertoa siit�, mit� olen n�hnyt.

Herra teki luomisty�ns� sanallaan,
s��ti ja toteutti kaiken tahtonsa mukaan.
Valollaan aurinko luo katseensa kaikkeen,
Herran kirkkaus t�ytt�� koko luomakunnan.
Pyh�t enkelitk��n eiv�t pysty kertomaan
kaikkia ihmeellisi� tekoja,
jotka Herra, Kaikkivaltias, on vahvistanut,
jotta kaikki olisi omalla paikallaan h�nen kirkkaudessaan.
H�n tutkii merten syvyydet ja ihmisten syd�met,
h�n n�kee viekkaimpienkin aikeiden l�vitse.
Kaikki on Korkeimman tiedossa,
h�nen katseensa tavoittaa aikojen merkit.
H�n tuo julki menneet ja tulevat
ja paljastaa salattujen asioiden kulun.
Yksik��n ajatus ei j�� h�nelt� huomaamatta,
yksik��n sana ei j�� h�nelt� salaan.
H�n on pannut paikoilleen viisautensa voimann�yt�t,
h�n on yksi ja ainoa ikiajoista ikuisuuteen.
Mit��n ei voi lis�t� eik� mit��n poistaa,
ei h�n tarvitse neuvonantajia.

Kuinka ihania ovatkaan kaikki h�nen tekonsa –
ja niist� on n�kyviss� vain kipin�n verran!
Ne kaikki el�v�t ja pysyv�t ikuisesti;
kukin toteuttaa tarkoitustaan ja tottelee h�nt�.
Kaikkea on kaksittain, toinen on toisen vastapari,
mit��n turhaa h�n ei ole tehnyt.
Toinen t�ydent�� toista parhaalla tavallaan –
kuka kyll�styisi katselemaan Herran ihanuutta!

Esikatsele ja tulosta

Maanantai, 4. adventtisunnuntai

Anna palautetta

Kirjat verkossa