Kirkkovuosikalenteri
Evankeliumikirja
Raamattua viikonpäiville
(viikkolektionaari)
Aamurukous
Aamurukous
1) Aamun rukoushetken psalmi
Ps. 146:2–9
Koko elinaikani minä ylistän Herraa,
Jumalalleni minä laulan ja soitan niin kauan kuin elän!
Älkää luottako maan mahtaviin,
älkää luottako yhteenkään ihmiseen –
ei ihmisestä ole auttajaksi.
Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi,
ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia
ja tukee leskiä ja orpoja,
mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Koko elinaikani minä ylistän Herraa, *
Jumalalleni minä laulan ja soitan niin kauan kuin elän!
Älkää luottako maan mahtaviin,
älkää luottako yhteenkään ihmiseen – *
ei ihmisestä ole auttajaksi.
Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, *
ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, *
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren *
ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, *
nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön *
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia
ja tukee leskiä ja orpoja, *
mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
2) Aamun rukoushetken lukukappale
Mark. 15:6–20
Esikatsele ja tulosta
Puolipäivärukous
Puolipäivärukous
Puolipäivän rukoushetken psalmi
Ps. 145:13a–21
Herra on luotettava kaikissa sanoissaan,
uskollinen kaikissa teoissaan.
Herra tukee horjuvia,
maahan painetut hän nostaa jaloilleen.
Kaikki katsovat odottaen sinuun,
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
Sinä avaat kätesi
ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.
Herra on kaikessa oikeamielinen,
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.
Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi,
sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät,
hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
Herra suojelee niitä, jotka häntä rakastavat,
mutta jumalattomista hän tekee lopun.
Ylistäköön minun suuni Herraa,
hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut aina ja ikuisesti!
Herra on luotettava kaikissa sanoissaan, *
uskollinen kaikissa teoissaan.
Herra tukee horjuvia, *
maahan painetut hän nostaa jaloilleen.
Kaikki katsovat odottaen sinuun, *
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
Sinä avaat kätesi *
ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.
Herra on kaikessa oikeamielinen, *
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.
Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, *
sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät, *
hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
Herra suojelee niitä, jotka häntä rakastavat, *
mutta jumalattomista hän tekee lopun.
Ylistäköön minun suuni Herraa, *
hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut aina ja ikuisesti!
Esikatsele ja tulosta
Iltarukous
Iltarukous
1) Illan rukoushetken psalmi
Ps. 139:1–12
Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä,
siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”,
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
Herra, sinä olet minut tutkinut, *
sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, *
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, *
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, *
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, *
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, *
siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, *
minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, *
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin *
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat, *
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon”, *
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, *
pimeys kuin kirkas valo.
Esikatsele ja tulosta
Päivän psalmi
Päivän psalmi
Ps. 35:1, 7, 9–18
Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle!
Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.
Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni,
kaivaneet tielleni pyydyskuopan.
Mutta minä saan riemuita Herrasta,
iloita hänen avustaan.
Minä tunnen sydänjuuriani myöten:
ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra!
Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta,
heikon sinä pelastat väkevän kädestä.
Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita,
joista en tiedä mitään.
He palkitsevat hyvän pahalla,
minä olen yksin.
Silloin kun joku heistä sairastui,
minä pukeuduin karkeaan kankaaseen,
paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti,
niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta.
Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se,
joka suree omaa äitiään.
Mutta kun minun kävi huonosti,
he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan,
minun ympärilleni, nuo kelvottomat.
He pilkkasivat minua lakkaamatta,
enkä tiedä, miksi.
Kun horjuin, he ivasivat minua,
irvistelivät minulle päin kasvoja.
Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä?
Päästä minut heidän hampaistaan,
pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!
Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa,
ylistää sinua juhlakansan keskellä.
Esikatsele ja tulosta
Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! *
Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.
Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, *
kaivaneet tielleni pyydyskuopan.
Mutta minä saan riemuita Herrasta, *
iloita hänen avustaan.
Minä tunnen sydänjuuriani myöten: *
ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra!
Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, *
heikon sinä pelastat väkevän kädestä.
Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, *
joista en tiedä mitään.
He palkitsevat hyvän pahalla, *
minä olen yksin.
Silloin kun joku heistä sairastui, *
minä pukeuduin karkeaan kankaaseen,
paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti, *
niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta.
Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se,
joka suree omaa äitiään.
Mutta kun minun kävi huonosti,
he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, *
minun ympärilleni, nuo kelvottomat.
He pilkkasivat minua lakkaamatta, *
enkä tiedä, miksi.
Kun horjuin, he ivasivat minua, *
irvistelivät minulle päin kasvoja.
Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä?
Päästä minut heidän hampaistaan, *
pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!
Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, *
ylistää sinua juhlakansan keskellä.
Esikatsele ja tulosta
Evankeliumikirjan psalmi
Evankeliumikirjan psalmi
Ps. 69: 17-23 (30-34)
Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen,
katso puoleeni, sinä armollinen.
Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi.
Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle!
Tule luokseni, lunasta minut,
osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.
Sinä näet kaikki ahdistajani,
sinä tiedät, että olen kärsinyt häväistystä, herjaa ja pilkkaa.
Häpeä on murtanut sydämeni,
haavani ei parane.
Turhaan minä odotin sääliä,
kukaan ei minua lohduttanut.
Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa,
janooni he juottivat etikkaa.
Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi
ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!
(Minä olen kurja ja kipua täynnä,
mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.
Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä,
kunnioitan sitä kiitoksin.
Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin uhrihärkä,
enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.
Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat,
niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,
sillä Herra kuulee köyhien rukouksen
eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.)
Esikatsele ja tulosta
Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen, *
katso puoleeni, sinä armollinen.
Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi. *
Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle!
Tule luokseni, lunasta minut, *
osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.
Sinä näet kaikki ahdistajani, *
sinä tiedät, että olen kärsinyt häväistystä, herjaa ja pilkkaa.
Häpeä on murtanut sydämeni, *
haavani ei parane.
Turhaan minä odotin sääliä, *
kukaan ei minua lohduttanut.
Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, *
janooni he juottivat etikkaa.
Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi *
ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!
(Minä olen kurja ja kipua täynnä, *
mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.
Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä, *
kunnioitan sitä kiitoksin.
Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin uhrihärkä, *
enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.
Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat, *
niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,
sillä Herra kuulee köyhien rukouksen *
eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.)
Esikatsele ja tulosta
Päivän apokryfiteksti
Päivän apokryfiteksti
2. Makk. 6:12–17
Niille, jotka tätä kirjaa käsissään pitävät, lausun nyt nämä kehotuksen sanat: älkää pelästykö kuvaamiani kauheuksia vaan ymmärtäkää, että koettelemuksetkin tähtäävät kansamme kasvatukseen, eivät tuhoon. Eihän jumalattomille edes sallita pitkäaikaista valtaa, vaan he saavat rangaistuksensa pikaisesti, mitä voidaan pitää osoituksena Herran hyvyydestä. Muita kansoja Valtias näet kohtelee kärsivällisesti, kiirettä pitämättä, langettaen niille rangaistuksensa vasta kun niiden syntien määrä on tullut täyteen. Meidän osaltamme hän on päättänyt toisin: hän ei halua, että meidän syntimme kasvavat täyteen mittaansa ja että hän vasta sitten tuomitsee meidät. Sen tähden hän ei koskaan kiellä meiltä armoaan, ja vaikka hän kurittaakin kansaansa vastoinkäymisillä, hän ei ikinä hylkää meitä. Sanottakoon tämä, ettei asia unohtuisi. Lyhyen poikkeamani jälkeen minun on syytä palata varsinaiseen kertomukseen.
Esikatsele ja tulosta