Virsikirja

Hae virsikirjasta:

Tulostusversiosta saat käyttöösi parempilaatuisen nuottikuvan:

virsi_360.doc


360Suo, Herra, mun sinuhun uskaltaa

Nikolaus Herman 1562


 
1.
Suo, Herra, mun sinuhun uskaltaa,
kun kiusaaja minua vainoaa
ja neuvottomuuteni vaivaa.
Kun voimasi suuruuden tunnustan,
saan pilkkaa ja naurua maailman
ja ahdistus mieltäni kaivaa.

2.
Suo voimaa se kärsiä nöyrästi
ja alttiisti kuunnella ääntäsi,
kun sanasta neuvoja annat.
Vain armoosi heikkojen luottaa suo
ja uskoa, toivoa heihin luo,
myös murheiden aikana kannat.

3.
Oi, Herra on aarteeni ainoa,
on perintöosani taivaassa,
on siitä jo riemuni suuri.
Soi ihanan maan mulle arpani,
ja kirkkaana kunniankruununi
jo toivossa välkkyvi juuri.

4.
Oi kiitos, kun tahtosi ilmoitit
ja sanasi rakkaaksi kirkastit
ja vastasit rukoukseeni.
Myös yöllä, kun mieltäni ahdistaa,
vain sanasi sielua virvoittaa,
jäät luokseni pimeyteeni.

5.
En Herraani halua unohtaa,
vain häneltä sieluni suojan saa,
hän vaarat ja turmion torjuu.
Ei luovu hän luotani milloinkaan,
hän aina on valmiina nostamaan,
kun jalkani vaipuu ja horjuu.

6.
Jo mieleni toivossa iloitsee
ja henkeni Herrassa riemuitsee,
hän sieluni surmasta säästää.
Ei salli hän hurskaansa hukkua,
ei sieluni synnissä nukkua,
hän kuoleman kauhuista päästää.

7.
Kun, Herrani, viet minut taivaaseen,
niin usko on vaihtuva autuuteen
sun kasvojes kirkkaudessa.
Ja pyhien suuressa seurassa
saan uudesta virrestä iloita
sen pauhussa riemullisessa.
 

Haqvin Spegel 1688. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1872, komitea 1937.

 

Virsien tekijänoikeuksien omistajat ja haltijat


  • Virren numero vuoden 1938 virsikirjassa: 345
Viitteitä
Liitteet

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto