Virsikirja

Hae virsikirjasta:

Tulostusversiosta saat käyttöösi parempilaatuisen nuottikuvan:

virsi_576.doc


sama sävelmä: 168, 317, 523, 731

576Maa hohtaa lumivaipassansa

Saksassa 1690


 
1.
Maa hohtaa lumivaipassansa,
on Luoja itse luonut hangen, jään.
Maa Herran on myös roudassansa
ja lepää talven hänen kädessään.
On ankara ja pitkä talviyö,
vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ.

2.
Taas kaamos saartaa, painaa mieltä,
vaan Herra meidän lähellämme on.
Yön valta väistyy päivän tieltä,
ja kevät nousee, juhla auringon.
Näin tunturit ja järvet, erämaa
valoa toivon saavat heijastaa.

3.
Nyt vaikka nukkuu siemen, multa,
työn äänet kaikkialta kuuluvat.
Me saamme hoitaa hengen tulta,
ja kätten töihin päivät kutsuvat.
Ja hohtavilla talvihangilla
suot, Herra, mielen, ruumiin iloita.

4.
Teit, Herra, talven jäätäväksi,
vaan kohdussaan maa kantaa elämää.
Loit silmuun toivon kestäväksi,
maa kevään helmaan versot synnyttää.
Jos raskas onkin talven ahdistus,
niin väkevä on kevään vapaus.

5.
Oi Herra, armon meille annat
ja Kristuksessa meidät vapahdat.
Niin kukkivat kuin jäiset rannat
luomisen uuteen päivään katsovat.
Ja luomakunta yhtyy kiitokseen,
Jumalan lasten riemuun, kirkkauteen.
 

Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986.

 

Virsien tekijänoikeuksien omistajat ja haltijat


    Viitteitä
    Liitteet

    Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
    © Kirkon keskusrahasto