Verkkovirsikirja uudistui! Siirry uuteen osoitteeseen: virsikirja.fi

Hae virsikirjasta:

Tulostusversiosta saat käyttöösi parempilaatuisen nuottikuvan:

virsi_186.doc


sama sävelmä: 45, 424

186Nyt kuinka kiittäisimme

Toisinto Noormarkusta


 
1.
Nyt kuinka kiittäisimme,
oi Herra, armosta
ja kuinka näkisimme
sen kyllin suurena!
Ei armon avaruutta
voi koskaan ymmärtää,
ei suurta rakkautta
voi sydän käsittää.

2.
Me saimme totuutesi
kirkkaana sanassa.
On läsnä autuutesi
rakkaassa Pojassa.
On hänen sydämensä
hyvyyttä tulvillaan,
kun meidät omiksensa
hän ottaa armossaan.

3.
Voi suurta sokeutta,
jos kuullaan enemmän
maailman viisautta
kuin sanaa elämän!
Janoinen voiko juoda
kuivista kaivoista?
Vain Herran Henki luoda
voi lähteen sanasta.
4.
Ylistys Jumalalle!
Hän muisti kansaansa,
kun kaikuu maailmalle
puhtaana sanansa.
Nyt armonvalo loistaa
ja päivä totuuden.
Näin valheen vallan suistaa
kirkkaus Kristuksen.

5.
Ken meiltä voisi viedä
pois sanan kalleimman?
Se kutsuu, näyttää tietä
luo pyhän Jumalan.
Sen, Herra, keskellämme
suo kantaa hedelmää,
niin että elämämme
sen valoon aina jää.

6.
Vapaana sanan loistaa
suo, Herra, ääriin maan.
Yön raskaan, synkän poistaa
se kirkkaudellaan.
Oi, jospa ihmismielet
sen valon saisivat
ja Herraa kaikki kielet
jo tunnustaisivat!
 

Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867. Virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984.

 

Virsien tekijänoikeuksien omistajat ja haltijat


  • Virren numero vuoden 1938 virsikirjassa: 165
  • Virren numero Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa: 200 (eri sävelmä, mutta sama tekstimuoto)
Viitteitä
Liitteet

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet