Virsikirja

 

553 Päivä jälleen yöhön vaipuu

Werde munter, mein Gemüte; Unsre müden Augenlieder

Virrestä Päivä jälleen yöhön vaipuu virsikirja kertoo, että se on yhdistelmä edellisen virsikirjan kahdesta iltavirrestä: 548 ”Käy nyt, sielu sekä mieli” (Johann Rist) ja 549 ”Aurinko nyt mailleen vaipuu” (Johann Franck). Yhdistämisestä huolehtinut Anna-Maija Raittila keskittyi jälkimmäiseen; edellisestä on peräisin vain ’uuden’ virren viimeinen säkeistö.

Viimeistä edellinen säkeistö ”Herra, siunaa kansa Suomen” ei perustu kumpaankaan alkuperäisvirteen. Sen edeltäjän sepitti Elias Lönnrot. Kiintoisaa on katsoa, mitkä isänmaalliset aspektit on eri aikoina nähty tärkeiksi.

Lönnrotin säkeistö oli ennen muuta esirukousta suuriruhtinaan eli keisarin puolesta: ”Herra, armas isänmaamme / aina saakoon armosi, / rakkahin myös ruhtinaamme / olkoon alla suojasi! / Lohduttele murheessa, / auta ahdistuksessa; / johda häntä Hengelläsi, / vahvista sun kädelläsi!” Lönnrotin kirjoittaessa säkeistönsä (1867) elettiin ’hyvän tsaarin’ Aleksanteri II:n aikaa, eikä kirkolliskokous muuttanut säkeistöä hyväksyessään virsikirjan 1886 – mutta eipä se ehtinyt kauan olla käytössä, ennen kuin tultiin routavuosiin ja rakkauden tunteet ruhtinasta kohtaan alkoivat jäähtyä…

Vuoden 1938 virsikirjassa säkeistö sai uuden sisällön. Siitä näkyy niin siihen aikaan vahvana elänyt heimoaate kuin myös sodan uhka: ”Herra, siunaa kansa Suomen, / johda kaikki vaiheet sen, / heimollemme uusi huomen / anna jälkeen vaivojen. / Herra, siunaa päämies maan / korkeassa toimessaan, / siunaa maamme puolustajat, / anna meille rauhanajat.”

Nykyistä virsikirjaa valmisteltaessa maailmanrauha oli – ja on yhä – tärkeä rukouksen aihe. Anna-Maija Raittilan säkeistö on aikaisempiin verrattuna ajaton: ”Herra, siunaa kansa Suomen, / johda kaikki vaiheet sen, / anna uuden toivon huomen / aikaan ahdistuksien. / Meille viisautta suo, / rauha maailmaamme luo. / Siunaa työmme, tehtävämme, / omaisemme, ystävämme.”

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 37 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet