Virsikirja

 

582 Jos maatamme ei rakenna

Jos huonetta ei rakenna

Vanhan Testamentin psalmeja ryhdyttiin protestanttisen virsirunouden huomenessa muuntamaan virsiksi. Ilmeni ongelmia. Monet säesepät kompastuivat psalmin 127 viidenteen jakeeseen. Oli mahdotonta ymmärtää siinä näkyvää muinaisisraelilaista periaatetta, että poikalasten suuri määrä antoi arvovaltaa käräjillä. 

Saksalainen Burkhard Waldis (n.1490-1557) runoilikin tuon jakeen kohdalle vain Jumalan osuudesta perheenlisäyksiin. Jacobus Finno suomensi (1583) Waldisin virren - kenties Ruotsin silloisen sotaonnen innoittamana - sotavirreksi: Niin nuoret Herra myös tuntee / jotka hän silloin sotaan tunkee, / koska hän  auttaa tahtoo. Myös Hemminki Maskulainen suomensi (1605) Waldisin virren: ei sotaa, mutta outo oikeusperiaate takaisin. 

Kumpikin suomennos tuli vuoden 1701 virsikirjaan. Niitä korvaamaan
Julius Krohn, historian- ja kielentutkija, innokas suomalaisuusmies, laati seuraavaan virsikirjaan (1886) uuden virren, entiseen mittaan ja sävelmään. Hankala kohta alkoi: Ja pienoisista miehiä / varttuupi vielä kerran. - Etteikö naisia lainkaan? Ei, vaan miehiä: Se kansa, maa on mahtava, / joll' ompi näitä nuolia / viinensä aivan täynnä. - Fennomaani Krohnin kansa mahtaa, siis saa aikaan suuria, jos sillä on suurmiehiä! Virren loppuun Krohn vielä lisäsi rukouksen "meidän kansan" puolesta. 

Vuoden 1938 virsikirjaan Krohnin säkeistöä muotoili tuon vuoden kirkolliskokous lainaten Jacobus Finnoa: Kun auttaa tahtoo Jumala, / hän käyttää näitä nuolia / varjellen isänmaata. - Sotaa pelättiin. Se syttyi, kun uutta virsikirjaa oli veisattu muutama päivä - ja kirja sai kutsumanimen "talvisodan virsikirja"..

Nykyisen virsikirjamme tekijät passittivat Krohnin virren isänmaanvirsien osastoon, olihan isänmaa sen riveillä valmiina. Ongelmajakeen käsittely lankesi Niilo Rauhalalle, joka kirjoitti virteen uuden eli seitsemännen säkeistön. Isänmaa jäi paikoilleen. Mutta psalmi 127 ei puhu isänmaasta, vaan perheonnesta!

Pekka Kivekäs

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet