Virsikirja

 

246 Murheeni syvyydestä

Leena Impiö kirjoitti syksyllä 1981 komitean pyynnöstä uuden hautausvirren. Pyynnön taustalla olivat virsikirjakomiteassa käydyt keskustelut, jotka liittyivät yllättäviin kuolemantapauksiin, itsemurhiinkin. Komiteassa kysyttiin: Mitä näissä siunaustilaisuuksissa tulisi veisata? Koska vuoden 1938 virsikirjassa ei ollut tällaisia tilanteita ajatellen kirjoitettuja virsiä, päätyi komitea tilausvirren tielle.

Leena Impiö (1931-) pyrkii virressään liittymään siihen pelkoon, hämmennykseen ja tuskaan, joka raastaa omaisia ja muita saattajia siunaustilaisuudessa. Toisen säkeistön alku ”Niin yksin lähti meiltä rakkaamme kuolemaan” kuvaa todellista tilannetta. Vaikka virressä ei pyritä antamaan valmiita vastauksia, suuren tuskan ja murheen kanssa tullaan aina Kristuksen tykö.

Leena Impiöllä oli hautausvirttä kirjoittaessaan sävelmävalinta jo valmiina: ”Oi Isä, vanhuudessa” (VK 1938:490). Tämä Tampereelta muistiin merkitty koraalitoisinto oli kuitenkin komitean laatimalla poistolistalla. Koska monet musiikkijaoston ulkopuolisista musiikkiasiantuntijoista ja osa komitean palauteryhmästä toivoivat tamperelaistoisinnon palauttamista, päätti komitea säilyttää Impiön hautausvirressä runoilijan oman sävelmävalinnan.

Virsi on osoittautunut ajankohtaiseksi esimerkiksi silloin, kun on koettu Myyrmäen kauppakeskuksessa tapahtunut räjähdysonnettomuus, Konginkankaan järkyttävä bussiturma ja Kaakkois-Aasian tuhoisa luonnonkatastrofi.

Reijo Pajamo

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet