Virsikirja

 

260 Niin suuresti on Jumala

Also hat Gott die Welt geliebt

Evankeliumin ytimen ilmaisee ns. pienoisevankeliumi (Joh. 3:16) näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Siitä lähtee liikkeelle virsi Niin suuresti on Jumala.

Tätä virttä voisi Jaakko Haavion mukaan ”sanoa Hemminki Maskulaisen ohjelmavirreksi: se tuo evankeliumin hyvät uutiset seurakunnan keskelle”. Siinä Haavio olikin oikeassa, mutta kun hän virsinäytteestään (2. ja 3. säk.) sanoi, että näin ”Maskun virsiseppo runoilee”, hän erehtyi. Kenelle tahansa olisi kyllä käynyt samoin, sillä virsikirja oli antanut vain sen tiedon, että virren on suomentanut juuri Hemminki Maskulainen.

Hemminki suomensi tuntemattoman saksalaisen runoilijan tekstin ”tapansa mukaan vapaasti” (Hallio). Vähän myöhemmin virsi ilmestyi ruotsiksi S. A. Forsiuksen käännöksenä, josta Israel Kolmodin laati 1694 parannetun version. Sen suomensi sitten aikanaan C. G. von Essen, ja hänen suomennoksensa syrjäytti 1886 Hemminki Maskulaisen version.

Erot ovat ilmeiset. Esimerkiksi virren 2. säkeistö (VVK 203) kuului Hemmingin runoilemana näin: ”Ken arvat’ armon avaruutta Täs’ taitons’ tarkkaull’ tainnee? Ei ole yhtäkään viisautta, Kuin käsittää tämän voinee. Eip’ antan’ Jumala Poikaans’ mailmaan, Kadottamaan mailmatš, Vaan vapahtamaan; Hän maksoi synnit mailman, Joi Jumalan vihan maljan.” Nykyinen 2. säkeistö, von Essenin teksti (muokattuna), on puolestaan tällainen: ”On siinä kallein lohdutus / ja turva hädässämme, / kun Jeesuksessa pelastus / on suotu synneistämme. / Saan ihmetellä, Jumala, / rakkauttasi meihin / pois eksyneihin, / kun isän tavalla / näin katsot kadonneihin.”


Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 346 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet