Virsikirja

 

242 Jo vaietkoon vaikerrus, itku

Jam moesta quiesce querela

Maila Talvion Itämeren tytär on romaani 1700-luvun Helsingistä. Sen kuvaukseen kauppias Jakob Sutthoffin hautajaisista liittyy kiintoisa yksityiskohta. Kun ollaan lähdössä viemään vainajaa kotoa, tulevat rehtorin luokan teinit laulamaan kuolinvirren, latinaksi: Iam moesta quiesce querela . . . Sitä kirjailija ei kuitenkaan mainitse, että pojat lauloivat sen uudesta suomalaisesta (vuoden 1701) virsikirjasta, siitä joka nyt tunnetaan Vanhana virsikirjana. Siinä oli näet muutama virsi sekä latinaksi että suomeksi.

Kyseinen virsi oli sisältynyt jo Hemminki Maskulaisen virsikirjaan (1605), mutta vain suomeksi. Latinalainen teksti liitettiin mukaan 1701 siksi, että uuden virsikirjan malliksi määrätyssä Ruotsin virsikirjassa (1695) tämä ja neljä muuta virttä olivat sekä ruotsiksi että latinaksi. Suomennoksessa (”Te Christityt, kuulkaat nyt kaikki”) virsi oli ”taitamattoman hutiluksen kautta melkein tuntemattomaksi pilattu”, kuten Julius Krohn sanoo Suomalaisen virsikirjan historiassaan (1880). Hutiluksella Krohn ei sentään tarkoittanut Hemminkiä. Tämän käännös pohjautui näet virren ruotsalaiseen ja se puolestaan saksalaiseen mukailuun; matkan varrella virsi siis näyttäisi vaurioituneen. Vuoden 1886 virsikirjaan tämän Aurelius Prudentiuksen (348 - n. 405) upean virren suomensi uudelleen suoraan latinasta turkulainen rehtori Knut Legat Lindström. Nykyiseen virsikirjaan sitä on muokannut Anna-Maija Raittila.

Jaakko Haavio on sanonut tästä virrestä: ”Niin kauan kuin kirkkomme hoitamissa hautauksissa tämänsisältöinen virsi kaikuu, olemme oikealla tiellä, mitä tulee katsomuksiin elämästä, kuolemasta, ihmisestä, Jumalasta, ikuisuudesta ja Jumalan kansan kirkkauden toivosta.”

Espanjalainen Aurelius Prudentius toimi korkeissa hallintoviroissa, mutta jäi historiaan antiikin kenties suurimpana kristillisenä runoilijana. Tämä virsi on katkelma eräästä hänen pitemmästä hymnistään.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet