Virsikirja

 

351 Taas ahdistuksen alta

Min Gud jag nu åkallar

"Ken täällä lohduttaisi / sairasta sielua, / jos, Herrani, en saisi / sinua rukoilla?" Tällaisin tunnelmin alkava virsi avaa eteemme rukoilijan kokemusten piirin. Siihen kuuluu aikoja, jolloin Jumala on vastannut ja rukoilija saanut tuntea rauhaa ja riemua, mutta myös aikoja, jolloin Jumala pysyy vaiti ja näyttää unohtaneen lapsensa vaivan ja tuskan.

"Taas ahdistuksen alta" rukoilija siis nyt vaikertaa, mutta hän uskaltaa myös olla varma siitä, että "Herra ihanasti taas auttaa, armahtaa". On nimittäin "riemu mietiskellä" hänen töitään ja ihmetellä hänen johdatustaan. "Tie vaikeinkin voi kerran / parhaaksi kääntyä."

Kyseessä on Ruotsin 1600-luvun virsirunoilija-piispan Haqvin Spegelin (1645-1714) psalmivirsi, jonka pohjana on Vanhan testamentin psalmi 77. Virren alla mainitaan myös J. L. Runeberg. Virsikirjaehdotukseensa tämä lyhensi Spegelin virttä jättämällä sen kymmenestä säkeistöstä pois kolme, joista yksi sittemmin vielä palautettiin. Nämä kahdeksan säkeistöä suomensi Karl Kiljander (k. 1879).

Kuopion tuomiokapitulin notaari, myöhempi Nilsiän kirkkoherra Karl Kiljander kutsuttiin virsikirjakomitean jäseneksi 1863, jolloin hänet jo tunnettiin runonsuomentajana. Ensimmäisenä hän käänsi muun muassa sellaiset Runebergin teokset kuin Kuningas Fjalar ja Salamiin kuninkaat. Yksi Maamme-laulunkin ensimmäisistä suomennoksista on Kiljanderin tekemä (1849). Hänen osakseen tulleesta arvostuksesta kertoo se, että Upsalan yliopiston filosofinen tiedekunta vihki hänet kunniatohtoriksi. Erityisesti kai annettiin arvoa hänen uutteruudelleen, sillä mitenkään korkealle tasolle hän ei suomennoksissaan yltänyt.

Virsikirjakomitean työssä Kiljander oli innokas ja ahkera. Vuoden 1886 virsikirjassa hänen suomentamiaan virsiä oli 15, nykyisessä niistä on jäljellä neljä, paranneltuina toki.

Sävelmä, Mikkelistä muistiin merkitty koraalitoisinto, on samaa juurta kuin virren 617 ”Taivaassa, ratki taivaassa” sävelmä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet