Virsikirja

 

532 Taas siunattu päivä

Den signade dag, som vi nu här ser

Tätä virttä sanotaan Ruotsissa aamuvirsien kuningattareksi. Ennen vanhaan sitä saattoi luonnehtia myös virsikirjamme ainoaksi kevätvirreksi: puhutaanhan siinä puista, pensaista ja ruohosta sekä lintusesta, joka lentää korkeuteen ja yltyy "lauluunsa riemulliseen". Nythän meillä on muitakin kevätvirsiä (567–570).

Toisaalta tätä vanhaa pohjoismaista "päivälaulua" (dagvisa) tiedetään aikoinaan lauletun jouluaamuisin kirkonmäellä. Sen alkusäkeistöissä onkin joulun riemu ilmaistuna, siinä soi enkelten kiitosvirren kaiku täysiäänisenä: ”Vaan kirkkaimman armosi auringon toit / yön keskelle lahjana taivaan, / kun ainoan Poikasi syntyä soit / maan lapseksi ristiin ja vaivaan. / Toi paimenet viestiä enkelien: / On koittanut autuuden päivä.”

Siinä myös muistutetaan: "Se päivä ei ylpeille valjeta voi, / sen köyhät ja syntiset saavat."

Virsi palautuu keskiajalle saakka, mutta ei ole kyetty selvittämään sen alkuperää, varhaisinta muotoa ja käyttöä jne. Nimitys "dagvisa" lienee tarkoittanut yksinkertaisesti aamuvirttä. "Siunattu päivä" on voinut merkitä jokaista päivää tai sitten sunnuntaita, Herran päivää. Tai joulupäivää.

Ihan yksinkertainen ei virren tie meillekään ole. Hemminki Maskulainen suomensi siitä virsikirjaansa 5-säkeistöisen version, joka oli vielä vuoden 1938 virsikirjassa (526 "Taas loistaapi aurinko kirkkauttaan"). Vuoden 1886 virsikirjaan tuli sen rinnalle "Taas siunattu päivä", joka puolestaan pohjautui J. O. Wallinin versioon vuodelta 1819 ja jonka oli suomentanut K. M. Kiljander. Nykyiseen virsikirjaan nämä yhdistettiin (samalla menetettiin ensin mainittuun liittynyt kaunis pohjoismainen kansansävelmä). Kaikki ei suinkaan palaudu keskiaikaan saakka. Niinpä 6. säkeistö on alkuaan Hemminki Maskulaisen sepittämä, 3. ja 7. säkeistö Wallinin lisäämiä.

Heikki Klemetin (1876-1953) valoisa duurisävelmä tulkitsee osuvasti virren tekstiä. Rauhallinen daktyylipoljento antaa sille juhlallisen marssin luonteen.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet