Virsikirja

 

618 Ratki taivaassa, ratki taivaassa

I himmelen, i himmelen

Virren Ratki taivaassa esittely pitänee aloittaa vastaamalla kysymykseen, mitä sana ”ratki” siinä tarkoittaa. Adjektiivin yhteydessä käytettynähän se sana on tuttu: ratki riemullinen, ratki väsynyt… Siinä sen merkitys on ’aivan, ylen, peräti, kerrassaan’. Entäpä sitten ”ratki taivaassa”? Tästä on kysymys: juuri taivaassa, nimenomaan taivaassa ”on riemu iäinen”, mutta ei missään muualla.

Ilmaisu ”ratki taivaassa” on kielellinen kummajainen kaukaa 1600-luvulta. Syypääksi osoittautuu Tammelan oppinut kirkkoherra Laurentius Aboicus: hän suomensi virren I himmelen, i himmelen vuoden 1674 virsikirjaan ja aloitti versionsa sanoilla ”Ratk’ taiwaasa, ratk’ taiwaasa”. Niitä ei ole sen koommin haluttu muuttaa.

Alkuperäisen ruotsalaisen virren (5 säk.) sepitti kirkkoherra Laurentius Laurinus vaimonsa kuoltua 1620. Painettuna se ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin julkaistun ruumissaarnan yhteydessä. Virsikirjaan se ei Ruotsissa sellaisenaan tullut. Toisten tekijöiden käsissä se piankin muuntui ja kasvoi: siinä oli 17 säkeistöä, kun se 1695 tuli Ruotsin virsikirjaan. Siitä Johan Åström (1767-1844) tiivisti vuoden 1819 virsikirjaan 7-säkeistöisen virren, jonka suomensi Bengt Jakob Ignatius (”Ah! taivaassa, ah! taivaassa”); siitä C. G. von Essen muokkasi vuoden 1886 virsikirjaan virren Taivaassa, ratki taivaassa (617). Laurinuksen alkuperäisen virren suomennos karsiutui siinä vaiheessa, mutta siitä otettiin siis mukaan tuo luovuttamaton ”ratki taivaassa”. Vuoden 1938 virsikirjaan palasi se alkuperäinenkin. Siten meillä on kaksi Laurinuksen tekstiin perustuvaa virttä.

Laurentius Laurinuksen pieni virsi (618) on kansanlaulumainen, ja kansansävelmiä tai -toisintoja ovat siihen samoin kuin siitä versoneeseen Åströmin virteen (617) liittyvät sävelmät. Norjalaisilla on omansa, ruotsalaisista kaunein on Taalainmaalta, Skattungbystä. Oman virsikirjamme kansantoisinnot ovat sukua toisilleen, toinen peräisin Savosta, toinen taas Satakunnasta.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet