Virsikirja

 

138 Herra valtaistuimeltaan

Kun kirjailija ja heimotyön uranuurtaja Antti Jalava vuonna 1875 oleskeli Budapestissä, siellä konsertoi Adelina Patti, yksi kaikkien aikojen maineikkaimpia koloratuurisopraanoja. "Oli niinkuin olisi kuullut enkelin laulavan", Jalava kirjoitti morsiamelleen, mutta liitti tähän arvioonsa asiallisen huomautuksen: "en toki tiedä millainen ääni niillä on, mutta arvelen ett'ei se ole aivan huono".

Meillä voi olla monenlaisia käsityksiä ja kuvitelmia enkeleistä. Tietoa heistä saamme Raamatusta. Siihen tietoon pohjautuu tämä Anna-Maija Raittilan (1928-) enkelivirsi. Se sisältää viittauksia Raamatun keskeisimpiin enkelikertomuksiin.

Virsi alkaa kertomalla, että Herra valtaistuimeltaan lähettää enkeleitä, "voimallisia sankareita" (Ps. 103:19-20), milloin hiljaisen tuulen, milloin liekkimyrskyn kaltaisia (Ps. 104:4). Enkelit ovat Herran viestintuojia. Toinen säkeistö viittaa tutuimpaan kertomukseen viestintuoja-enkelistä, enkeli Gabrielin ilmestymiseen neitsyt Marialle (Luuk. 1). "Herran viestissä on aina käsky, kutsu, lupaus" – olemmeko me Marian tavoin valmiit suostumaan Jumalan kutsuun tai käskyyn?

Enkelit vahvistivat Jeesusta, kun Paholainen kiusasi häntä autiomaassa; samoin tapahtui ristinkuoleman edellä Getsemanen tuskassa (3. säk.). Mekin saamme pyytää enkeliä turvaksemme, kun tiemme "kulkee kuilun pohjaa".

Neljäs säkeistö kertoo Jeesuksen voittoisasta taistelusta pimeyden valtaa vastaan. Säkeet "Syyttäjämme kauhea heitetty on taivaasta" viittaavat siihen, että myös Saatanalla, "koko ihmiskunnan eksyttäjällä", on omat enkelinsä (Ilm. 12:7–9). Näistä pimeyden valloista "Karitsa on saanut voiton". Virsi päättyy Ilmestyskirjan kuvaukseen (Ilm. 14:1–3) siitä uudesta virrestä, jota enkelit laulavat taivaassa valtaistuimen edessä ja johon pelastettujen joukko saa yhtyä.

Sävelmästä ks. virsi 179.

Tauno Väinölä

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet