Virsikirja

 

612 Etkö ole, ihmisparka

Etkös ole Ihmis parca

Vuoden 1701 Vanhan virsikirjan ylivoimaisesti merkittävin kotimainen uutuus oli 25-vuotiaana 1681 kuolleen Johan Cajanuksen Etkös ole, Ihmis parca. Tämä mahtava tutkielma katoavuudesta ja kuolemanpelon torjuntavirsi on "ihailtava, Ruotsin vallan ajan köyhän suomalaisen runouden ylhäinen ja harvinainen klassikko" (Kai Laitinen). Osa siitä on edelleen, kylläkin vahvasti muokattuna, virsikirjassa.

Johan Cajanus syntyi Paltamossa, missä hänen isänsä oli pappina. 15-vuotiaana hän kirjoittautui Upsalan yliopistoon. Valmistuttuaan perusteellisten opintojen jälkeen maisteriksi hän tuli 1680 filosofian ylimääräiseksi professoriksi Turkuun. Liiallisen työn aiheuttama sairaus johti varhaiseen kuolemaan. Virren Etkö ole, ihmisparka Cajanuksen kerrotaan kirjoittaneen omaksi lohdutuksekseen.

Komea runo tuli virsikirjaan kuitenkin hiukan muuttuneena. Säkeistöjen 3. ja 6. säe ovat sävelmän vuoksi yhtä tavua lyhyemmät kuin alkuperäisessä; niinpä säkeestä "Taivas kirkas tähtinensä" tuli "Taivas kirkas tähtinens'" jne. Tätä muutosta on pidetty vähäisenä, mutta Martti Rapola oli toista mieltä. Cajanuksen runon poljento perustuu nimittäin kauttaaltaan kalevalamittaan, ja Rapolan mielestä tapahtui peruuttamaton vahinko, kun tämän "kalevalaisen perusarkkitehtuurin tuntomerkit" näiltä osin hävitettiin.

Virressä oli alkuaan 23 säkeistöä (VVK 278). Vuoden 1886 virsikirjasta jätettiin yksi säkeistö pois, pari säkeistöä vaihtoi paikkaa ja niiden väliin sijoitettiin A. B. Roosin kirjoittama uusi (nyk. kymmenes) säkeistö: "Yks ei huku: sana Herran". Nykyisessä virsikirjassa on jäljellä 13 säkeistöä. Lyhennettynäkin ja kieleltään nykyaikaistettuna Etkö ole, ihmisparka on yhä virsikirjan vaikuttavimpia. Cajanuksen alkuperäisruno on julkaistu useissa antologioissa, joista uusimpia on Suomen runotar I (1990).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet