Virsikirja

 

81 On taisto tauonnut Golgatalla

Vuonna 1923 julkaistiin lisävihkoehdotus vuoden 1886 virsikirjaan. Lisävihkoa ei hyväksytty käyttöön, mutta siitä tuli vuoden 1938 virsikirjaan otettujen uusien virsien tärkeä lähde.

Muuan lisävihkovirsistä tuntuu syntyneen ankaran kärsimyksen kourissa, toivon ja epätoivon rajamailla. Sen alkusäkeistöt toistavat lauseita "Mua riisutaan" ja "On raskas tie."


Mua riisutaan - vaan omat repaleet
ei vieläkään oo kaikki pudonneet.
Mua kuljetetaan tuonen tuskain alla,
yön hetket pitkät vietän huutamalla.
On raskas tie.
Mua riisutaan, ja vanha ihminen
vapisee, kärsii maaksi muuttuen.
On jäljellä vain enää varjokuva,
ja sekin koht' on kokoon luhistuva.
On raskas tie.


Säkeet oli kirjoittanut kuolemaansa valmistautuva pappi, Evijärven kirkkoherra Rurik Calamnius (1872-1921), joka kuului vanhaan pappis- ja kirjailijasukuun – 1700-luvun runoilijapappi Gabriel Calamnius ja korpikirjailija Ilmari Kianto olivat samaa sukua.

Rurik Calamniuksen runo päättyy kuitenkin toivon näköalaan:

Mun oma voimain tässä kesken jää
ja oma kiitos loppuu, väsähtää.
Vaan riisuessas, Herra, uudet anna
mun ylleni sä vaatteet kaikki panna.
Niin kestän tien.

Runona tyylikästä, taitavasti toistoa viljelevää tuskienvirttä ei kelpuutettu vuoden 1938 virsikirjaan, vaikka sitä muuten väritti nöyrä "alatien" kristillisyys. Virsi luo kuitenkin tumman taustan toiselle
lisävihkoehdotuksessa julkaistulle Calamniuksen virrelle, Jeesuksen hautaamishetken virrelle On taisto tauonnut Golgatalla. Se on tyyni ristien riisumisen virsi, Jeesuksen ristin ja runoilijan oman. Se ennustaa kärsimyksen riisumille pääsiäistä ja vakuuttaa, että kuoleman voittanut Kristus on muuttanut Herrassa nukkuneiden haudankin lepokammioksi.

Ilmari Krohn (1867-1960) loi ristienriisumisvirteen valoisan, loppupuolellaan voittoisasti kohoavan duurisävelmän.

Pekka Kivekäs

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet