Virsikirja

 

414 Oi, kuinka onkaan autuas

Ah kuinka autuas hurskas on

Yrjö J. E. Alanen on kiinnittänyt huomiota siihen, miten tämä Julius Krohnin paljon laulettu virsi ilmaisee suomalaista nöyrähenkistä alatien kristillisyyttä. Sekin todistaa Alasen mukaan, että "Julius Krohnista ei tullut ainoastaan kieleltään, vaan myös mieleltään ja hengeltään täysin suomalainen runoilija, joka on runoudessaan ilmentänyt eräitä kansamme hienoimpia ja kauneimpia elämäntuntoja".

Virsi perustuu Vanhan testamentin pisimpään psalmiin 119. Viimeisen säkeistön rukous liittyy sen keskeiseen jakeeseen: "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani" (Ps. 119:105). Virttä voikin täydellä syyllä sanoa raamatunlukijan virreksi ja rukoukseksi.

Virren sävelmä on 1600-luvulta. Sen on luonut Hampurin P. Katariinan kirkon urkuri Heinrich Scheidemann (n. 1595- luult. 1663). Hän oli luonteeltaan iloinen ja ystävällinen, mikä näkyy hänen sävelmistäänkin.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet