Virsikirja

 

361 Koska valaissee kointähtönen

När skall dock morgonstjernan gå

Ruotsalaisen Anders Odheliuksen (1718-1773) virsi Koska valaissee kointähtönen kuulunee virsikirjamme suosituimpiin. Se tuntuu kovin 'suomalaiselta'. Siitäkö kertoo sekin, että virsi aikoinaan ilmestyi samanaikaisesti (1790) kahtena suomennoksena? Toinen oli tietysti Elias Laguksen Sionin virsien suomennoksessa, sisältyihän virsi alkuaan Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten laulukirjaan Sions sånger, jonka Lagus suomensi. Mutta uudistamiinsa Siionin virsiin Wilhelmi Malmivaara löysi toisen, paremman suomennoksen Halullisten sielujen hengellisistä lauluista. (Siksi virren alla ei ole Elias Laguksen nimeä.)

Kun vertaa tätä ja Odheliuksen muita virsiä 358 ja 359, huomaa selvän sukulaisuuden. Kaikki ne ovat armoa ikävöivän syntisen puhetta Vapahtajalle. Runoilijan persoonalliset, omakohtaiset äänenpainot ovat niissä vaistottavissa. Yhdistävä kuva on valo. Nimenomaan se kuva hallitsee kointähtösvirren alkusäkeistöjä, jotka Odheliuksen tuotantoa tutkineen Erik Hörnströmin mukaan osoittavat, miten korkealle hän runoilijana saattoi parhaimmillaan yltää.

Virrellä on kaksi vaihtoehtoista sävelmää. Laatokan Karjalasta peräisin olevan a-sävelmän rinnalle on otettu mietteliäs savolainen koraalitoisinto. Se on tullut tutuksi Ahti Sonnisen (1914-1964) sovituksena, jossa melodian soittaa sello.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet