Virsikirja

 

632 Nyt ylös, sieluni

Upp, upp, min själ! och sjung

Kun kirkolliskokous ylimääräisessä istunnossaan Helsingissä 13.2.1986 oli hyväksynyt uuden virsikirjan, se veisasi 3. ja 4. säkeistön Johan Kahlin mahtavasta iankaikkisuusvirrestä Nyt ylös, sieluni. Näin virsikirja siis saateltiin tehtäväänsä, uuden virren kaikua aavistellen.

Nyt ylös, sieluni virittää juhlamielen. Tuskinpa kiitos ja ylistys Jeesukselle soikaan kirkkaammin yhdessäkään toisessa virressä. Sen sävelmäkin, suomalainen kansantoisinto, on aivan omaa luokkaansa. Sen ansiosta virsi on – Mikael Nybergin ruotsinnoksesta – käännetty norjaksikin ja on nyt Norjan virsikirjassa (ensimmäinen ja viimeinen säkeistö). Virsi suomalaisine sävelmineen on myös Amerikan luterilaisen kirkon virsikirjassa Service Book and Hymnal. Ruotsin kirkon virsikirjasta se sen sijaan puuttuu – kuten Johan Kahlin (1721-1746) virret muutenkin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Kuvailtuaan ensin kahdessa säkeistössä heräämistä ylösnousemuksen aamuun virsi siirtyy veisaajan nykytilanteeseen (3. säk.). Jo täällä saa katsella Herraa, mutta vain kaukaa, "puolittain, silmillä hämärillä". "Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta", sanoo Paavali saman asian. Ja taivaan ihanaa musiikkia – tässä kohtaa Kahl käyttää sanaa spel ('soitto') – voi jo aavistella siinä, mitä täällä saa kuunnella.

Seurakunnan veisuu vihdoin voi antaa aavistuksen siitä uudesta virrestä, jota taivaassa valtaistuimen edessä lauletaan. Tämä kuva on Johanneksen ilmestyksestä. "Enkelien lukematon joukko antaa siellä ikuisuudesta ikuisuuteen ylistystä Jumalalle. Heihin kuulumme jo maan päällä ja saamme virittää heidän kanssaan ylistyslaulun, uuden virren." (Karl Hartenstein.) Ja vaikka "täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta, kuitenkin laulan ylistystä Herralle".

Virsi on peräisin Ruotsin 1740-luvun herrnhutilaisten laulukirjasta Sions sånger. Elias Laguksen Sionin virsien suomennoksessa virsi alkaa sanoilla "Maan tomust' nouse pois", mutta samana vuonna 1790 ilmestynyt Halullisten sieluin hengelliset laulut sisälsi toisen suomennoksen, "Nyt ylös, sieluni", jonka pohjalta Wilhelmi Malmivaara uudisti sen omiin Siionin virsiinsä. Sitä tietä Nyt ylös, sieluni tuli virsikirjaan 1938.

Johan Kahlin virressä oli alun perin kahdeksan säkeistöä. Alkuperäisistä säkeistöistä 2–4 on nykyiseen Siionin virsien laitokseen muodostettu erillinen virsi (259).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet