Virsikirja

 

610 Ah, kaikki kaataa kuolema

Komm, sterblicher, betrachte mich (Kom, jordens barn, eho du är)

Virsi palautuu osittain 1600-luvulle. Sen tekijäksi virsikirja näet ilmoittaa saksalaisen lakimiehen Gottfried Wilhelm Sacerin (1635-1699), jonka omasta tekstistä ei meidän virressämme kuitenkaan ole jäljellä juuri mitään. Sacerin virsi on vainajan puhetta elävälle, lähtökohtanaan vanha hautakirjoitus: "Mitä sinä nyt olet, olin minä; mitä minä olen, sellaiseksi sinä tulet." Sen juuret ovat selvästikin keskiajan Kuolemantanssi-runoissa ja Ars moriendi (kuolemisen taito) -oppaissa.

Sacerin virren kaikki 13 säkeistöä käänsi 1700-luvulla ruotsiksi Joachim von Düben. Ruotsin virsikirjaan 1819 se kuitenkin tuli Upsalan yliopiston kreikan kielen professorin Christoffer Dahlin (1758-1809) itsenäisenä versiona, jossa oli vain kuusi säkeistöä. Hänen virtensä sitten suomensi Bengt Jakob Ignatius. Virsikirjaan 1886 virsi vihdoin tuli Elias Lönnrotin muodostamana. Hänen versiossaan oli alkuaan 12 säkeistöä, virsikirjaan niistä tuli kymmenen, joista nyt on jäljellä yhdeksän.

Lönnrot "käytteli virttä vapaasti" (K. Hallio). Hän muokkasi Ignatiuksen suomennosta, johon – ja siis Dahlin virteen – perustuvat nykyiset säkeistöt 1–3 ja 5. Muilta osin tekstiä on pidettävä Lönnrotin alkuperäisenä. Sacerin sinänsä vaikuttava, omalle ajalleen tyypillinen 1600-luvun runo kuuluu siis vain virren esihistoriaan.

Kuoleman ajatteleminen voi herättää "levottomuutta ja muita tunteita", kuten C. S. Lewis sanoo. Mutta virtemme vakuuttaa: "Ei kauhistu se kuolemaa, / ken elää Kristuksessa." Se neuvoo parannuksen tekoon. "Näin uskossa ja toivossa / tie hyvin päättyy kerran." Uskon näkökulmasta tarkasteltuna kuolema ei kauhista. Tätä tarkastelua seuraavan rukouksen ytimenä oleva pyyntö "Opeta meitä kuolemaan" voi erikseen otettuna tuntua kolkolta, mitä se ei lainkaan ole.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 267 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet