Virsikirja

 

613 Ken tuonen valtaa karttaa voi?

Dödsens magt och tyranni

”Teissä ei ollut monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista”, kirjoitti Paavali aikoinaan korinttilaisille (1. Kor. 1:26). Joitakin siis kuitenkin oli. Samaan päätelmään voi tulla silmäillessään virsikirjan tekijähakemistoa: jokunen vaikutusvaltainen ja jalosukuinen on joukossa. Yksi heistä on Magnus Gabriel De la Gardie (1622-1686), maineikkaan sotapäällikön Jacob De la Gardien poika.

Magnus Gabriel De la Gardie oli Ruotsin suurvalta-ajan loistavimpia ylimyksiä. Hän nousi valtakunnankansleriksi ja hallitsi valtakuntaa holhoojahallituksen keskeisenä miehenä 1660-luvulla. Hän oli suunnattoman rikas. Säästäväisyys ei kuulunut hänen ominaisuuksiinsa. Ruhtinaallinen loisto ympäröi häntä. Hän rakensi lukuisia komeita linnoja ja muutenkin edisti taiteita.

Kun Kaarle XI sitten ryhtyi kohentamaan ahtaalle joutunutta valtion taloutta, Magnus Gabriel De la Gardie putosi korkealta. Suuri peruutus vei häneltä läänitykset, ja muun omaisuutensa hän joutui myymään. De la Gardien viimeiset vuodet kuluivat köyhyydessä. Maallisen rikkauden menetettyään hän omistautui hartaudenharjoitukseen ja kirjoitti virsiä. Niissä kuvastuu väsyneen miehen kuolemankaipuu. Varmasti hänen kirjoittamakseen tiedetään kuolemaanvalmistumisvirsi 605, mutta hänen sepittämänsä lienee myös virsi Ken tuonen valtaa karttaa voi.

Virren avauksen voisi luulla johdattavan synkeisiin mietteisiin (ruotsinkielinen alkuteksti mainitsee ”kuoleman vallan ja tyrannian”). Mutta virsi on valoisa ja turvallinen. Kuoleman väistämättömyyden toteavaa johdantoa seuraa rukous, joka puhuu luottamuksesta vierellä kulkevaan Jeesukseen. ”Jäät vierelleni, auttaja, / myös yöhön, ahdistukseen. – Myös saattajaksi kuolemaan / saan sinut, Herra taivaan. / Siis vielä lähdön tullessa / seisothan rinnallani, / kuoleman ahdistuksessa / suot turvan haavoissasi.”

Virren vakaa saksalainen sävelmä on uskonpuhdistuksen ajalta (1529).

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 188 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet