Virsikirja

 

290 Kun Kristus käski sanansa

Christus käski sanans’ saarnattaa

Turun koulun rehtori Jaakko Finno toimitti kuningas Juhana III:n toimeksiannosta ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan (1583). Sen 101 virrestä enin osa oli käännöksiä ruotsista, saksasta ja latinasta. Joukossa oli myös seitsemän hänen omaa virttään. Niihin kuului tämä virsi ripistä ja synninpäästöstä.

Jotta näin vanha alun perin suomeksi kirjoitettu virsi olisi voinut säilyttää paikkansa virsikirjassa, on sen kieliasua ja ilmaisuja jouduttu useaan kertaan tarkistamaan ja muuttamaan. Ensimmäinen tarkistus tapahtui virsikirjan uudistuksessa 1886. Siinä vaiheessa 1. ja 3. säkeistö "ilmaisivat varsin tarkasti" Finnon ajatuksen, kun taas 2. ja 4. säkeistö olivat "vapaammin mukaillut" – sillä tavoin vanhinta virsiperintöämme tutkinut P. J. I. Kurvinen luonnehtii tapahtunutta. Virttä muokkasi siinä vaiheessa A. B. Roos.

Nykyiseen virsikirjaan Jaakko Finnon vanhaa virttä on muokannut Niilo Rauhala. Viimeisessä säkeistössä voi sanoa hänen lähentyneen Finnon alkuperäistä ajatusta. Välillä oli korostettu sitä, että nimenomaan synninpäästö on otettava vastaan Jumalan sanana: "Siis mielees Herran sanana / nyt päästösana paina, / sä Herran sanaan uskalla / ja siihen turvaa aina" (1938: 223). Jaakko Finno kirjoitti: "Ota siis vastaan Herran sana / sekä ripis' että saarnas'" (VVK 16); hän muuten myös muistutti, että Paholaisen mielestä Herran luja ja vahva sana "on sangen karvas"! Nyt säkeistön alku sopii muistettavaksi erityisesti myös tulevaisuutta ajateltaessa: "Siis Kristukseen nyt uskalla / ja sanaan, joka kantaa.".

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 367 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet