Virsikirja

 

188 On, Herra, pyhä sanasi

O Herre Gud, din helga ord (Du sänt oss, Gud, ditt helga ord)

Virsi on paljolti rinnakkainen edelliselle virrelle 187. Martin Lutherin väkevien sanontojen sijasta korostuu Jumalan tahdon tekeminen "iloisin, vapain sydämin". Olavus Petri lisäsi virren vuonna 1536 julkaisemaansa laajennettuun ruotsalaiseen virsikirjaan. Kiinnostavaa on, että se jäi Ruotsissa pois käytössä jo vuoden 1819 virsikirjan mukana. Suomessa säilyi tekstin mukana vuoteen 1986 saakka myös alkuperäinen sävelmä, josta on sen liityttyä useaan Siionin virteen syntynyt useita kansantoisintoja. T. Ilmari Haapalaisen mukaan tämä fryygisessä kirkkosävellajissa etenevä sävelmä on alun perin saksalainen kansansävelmä.

Olavus Petrin virren esikuvana saattaa olla saksalaisen Anarg von Wildenfelsin teksti O Herre Gott, dein göttlich Wort, jota on kuitenkin laulettu eri sävelmillä. Olavuksen teksti poikkeaa joka tapauksessa siitä huomattavasti, kuten myös monet hänen Luther-käännöksensä esikuvistaan.
Sisällön perusero on siinä, että Olavus valittaa luopumista Jumalan sanasta, jonka ihmisen omat säännöt ovat korvanneet, kun saksalaisen tekstin mukaan evankeliumi on hämärtynyt mutta siihen on apostoli Paavalin välityksellä palattu.

Vuodesta 1886 lähtien virren suomalaisista sanoista on kaksi säkeistöä jäänyt pois, ja sanonnat ovat siloittuneet. Lopun ajatus on säilynyt, vaikka sanat eivät enää ole vuoden 1701 virsikirjan kaltaiset:

Kosk’ minä jätän tämän luolan, Josta ei hengis’ päästä,
Ann’ ilon kanss’ silloin kuolla, Ja helvetist’ minua estä (VVK 227).

Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet