Virsikirja

 

587 Terve, rauha suloinen

Güldner Fried uns sehr ergetzet

Virsikirjan osastossa "Rauha ja vapaus" on nykyisin seitsemän virttä. Osaston aloittava Martin Lutherin virsi 586 on niistä vanhin ja pohjautuu latinalaiseen Da pacem -antifoniin. Vuoden 1701 virsikirjassa oli kolme kyseisen antifonin pohjalta kasvanutta virttä sekä lisäksi kaksi muuta, joista toinen oli tuolloin varsin uusi. Vuonna 1686 julkaistussa virsikirjassa sen otsikkona oli "Rauhan edest War wälkommen Fred så god etc.

On kiinnostavaa, että otsikossa mainittua ruotsalaista virttä ei nykyään tunneta. Saattaa olla, että sotia käyneen suurvalta-Ruotsin valtakunnalliseen virsikirjaan ei tahdottu ottaa näin selvästi pasifistista virttä. Suomalaiseen vuoden 1701 virsikirjaan se kuitenkin tuli. Kyseessä on tuntemattoman saksalaisen runoilijan virsi Güldner Fried uns sehr ergetzet, joka julkaistiin 1661 mutta jäi sielläkin vähän tunnetuksi.

Vuoden 1701 virsikirjassa tämän rauhanvirren sävelmäviitteenä oli virsi 290 (”Ole sielun’ iloinen”). Painetuissa sävelmistöissä sillä oli, samoin kuin nykyisellä ”Herraa hyvää kiittäkää” -virrellä, reipas duurisävelmä. Näyttää kuitenkin siltä, että sitä oli totuttu laulamaan viimeksi mainitun virren mollisävelmällä, joka on suomalaisille nykyisin hyvin tuttu, myöhemmin taas sen duurimuunnoksella. Vuoden 1938 virsikirjassa virsi haluttiin liittää luterilaiseen perinteeseen antamalla sille Lutherin rauhanvirren esikuvan adventtihymnin Veni redemptor gentium sävelmä.

Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet