Virsikirja

 

332 Herraa hyvää kiittäkää

Lova Gud i himmelshöjd

Virren Herraa hyvää kiittäkää alkuperäistä suomennosta ns. Vanhassa eli vuoden 1701 virsikirjassa (VVK 99) ei ole aikojen kuluessa tarvinnut kovinkaan paljon muutella. Oma viehätyksensä voisikin olla sillä, jos alkuperäissuomennos olisi virsikirjassakin nähtävänä, rinnakkaistekstinä…

Vanhaa perinnettä edustaa kuitenkin virren b-sävelmä. Virren a-sävelmän juuret löytyvät Saksasta: se pohjautuu Heinrich Albertin laulusävelmään (1640). Tästä ruotsalaisesta toisinnosta on edelleen kehittynyt suomalainen toisinto, äsken mainittu b-sävelmä. Läheisen sukulaisuuden huomaa kyllä helposti. – Mikäpä muuten estäisi laulamasta virttä siten, että a- ja b-sävelmät vuorottelevat.

Herraa hyvää kiittäkää on Jesper Swedbergin (1653-1735) kirjoittama psalmivirsi. Se toistaa Vanhan testamentin viimeisen psalmin (150) sisällön. Psalmissa mainitaan useita soittimia: torvi, harppu, lyyra, rumpu, luuttu, huilu ja symbaali. Virressä ovat mukana harppu ja huilu sekä vanhaan raamatunkäännökseen palautuvat kantele ja psalttari. (Vanha virsikirja mainitsi myös rummut, symbaalit ja "kulkut" eli kulkuset.)

Herraa hyvää kiittäkää on kiitosvirsistä rakastetuimpia. Lyhyenä, ikään kuin tiivistettynä se sopii veisattavaksi aina, kun halutaan laulaen kiittää Jumalaa. Sitä veisattaessa todella toteutuu psalmin kehotus: "Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa!" Näin on esimerkiksi vuotuisten herättäjäjuhlien päättyessä tähän virteen, jonka kymmentuhantinen juhlakansa veisaa körttisävelmäksi sanotulla b-sävelmällä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet