Virsikirja

 

24 Kas, yöllä paimenille

Enkel’ ilmestyi taivaast’

Virsikirjamme jouluvirsien osaston avaa läntisen kristikunnan vanhin jouluvirsi, Ambrosiuksen "Jeesus Kristus meille nyt" 300-luvun lopulta, ja moni muukin jouluvirtemme on hyvin vanha.

Vanhimmat suomenkieliset jouluvirret ovat käännöksiä. Niitä oli Jaakko Finnon virsikirjassa (1583) yhdeksän, joista kolme on pysynyt mukana nykyiseen virsikirjaan saakka (17, 18, 22). Suomenkielisten jouluvirsien esikoiseksi niistä nousee joulusekvenssin suomennos, joka sisältyi jo Mathias Westhin käsikirjoitukseen 1540-luvulla. Vuoden 1701 Vanhassa virsikirjassa se alkoi näin: "Kaikki Christityt / Iloitkaan tällä Juhlalla, / Halleluja.." Nykyisessä virsikirjassa sitä ei enää ole.

Hemminki Maskulaisen virsikirjassa (1605) jouluvirsien määrä kasvoi 12:lla. Niistä yksi oli Hemmingin itsensä sepittämä: Kas, yöllä paimenille. Se on siis vanhin alkuperäinen suomalainen jouluvirsi. Hemminki itse aloitti sen tähän tapaan: "Enkel' ilmestyi taivaast', Puhui paimenill': Te mahdatt' iloit' vahvast', Riemuisill' mielill', Eija! laulakaa, Lunastetut oletta Kuoleman kadotuksest' (VVK 122). Virttä on sittemmin niin paljon uudistettu ja muokattu, että teksti ei enää lainkaan muistuta Hemmingin alkuperäistä, mutta sisältö on tietenkin hänen virrestään.

Alun perin Hemmingin jouluvirsi jakaantui kolmeen yhtä pitkään jaksoon. Kolmeen alkusäkeistöön sisältyy enkelin sanoma, kolmessa keskimmäisessä lauletaan joulun tapahtumasta, ja kolme loppusäkeistöä kehottavat kiitokseen, joka päättyy doksologiaan eli Kolminaisuuden ylistykseen. Joulun ihmettä siis kehystää ylistys: toisaalta enkelien, toisaalta meidän. Symmetria ei tosin ole säilynyt, kun virrestä on myöhemmin jätetty pois kaksi säkeistöä.

Säkeistöt päättävä kertosäe alkaa sanalla "eijaa". Se on virsien kieleen latinasta (eia, myös heia) siirtynyt ilon ja riemun huudahdus – ja ruotsista sen tunnemme muodossa heja muissakin yhteyksissä. Se on siis samaa maata kuin "hurraa". Jouluna lauletaan "riemuisill' mielill'": "Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kahleista kuoleman:"

Sävelmä on vapaa toisinto virren "Valitan vaikeasti" (1938:271) hollantilaisesta sävelmästä. Painettuna se ilmestyi ensi kerran Ilmari Krohnin ja Mikael Nybergin hengellisten kansansävelmien kokoelmassa Kansan lahja kirkolle 1891.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet