Virsikirja

 

20 Kaikki kansat riemuitkaa

Resonet in laudibus

Virsikirjamme viides vanha latinalainen jouluvirsi; sen vanhin tunnettu teksti Resonet in laudibus on Saksasta vuodelta 1360. Hemminki Maskulaisen suomennos (1605) alkoi hyvin kotoisen tuntuisesti: "Lauluja nyt laskekaam', Jumalasta jutelkaam', Jouluvirsii veisatkaam', Jesus kaunis helmas' makas' Marian" (VVK 120). Tekstiä on muokattu virsikirjaa uudistettaessa sekä 1800- että 1900-luvulla.

Virren varsinaiset säkeistöt ovat lyhyet, niissä on vain kolme säettä; sen sijaan kertosäe on pitkä, kahdeksan säkeen mittainen. Kertosäkeelle antaa oman sävynsä ilon ja riemun huudahdus "eijaa". Se on siirtynyt latinasta (eia, myös heia) virsien kieleen – ja ruotsista sen tunnemme muodossa heja muissakin yhteyksissä. Se on siis samaa maata kuin esimerkiksi "hurraa".

Virren saksalainen keskiaikainen sävelmä, jonka vanhimmat lähteet ovat 1300-luvulta, on tullut meille Piae cantiones -kokoelman (1582) välityksellä.

Saksassa laulua Resonet in laudibus on käytetty joulun rukoushetkinä esitetyissä joulunäytännöissä. Tämän laulun aikana lapset hypähtelivät ja taputtivat käsiään.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet