Virsikirja

 

255 Taivasten taivaisiin

(Se, milde Gud! i nåd)

”Luontopappi” Samuel Ödmannin (1750-1829) erityisharrastus ei näy virressä 255, joka on tarkoitettu kirkkorakennuksen vihkimiseen. Ödmann opiskeli luonnontieteitä Carl von Linnén johdolla, mutta harrasti myös matematiikkaa ja musiikkia. Pitkällisen sairastelun vuoksi häntä kutsuttiin ”vuodeukoksi”.

Virren ensimmäisessä säkeistössä on muistuma Vanhasta testamentista, Salomon rukouksesta juuri valmistuneessa Jerusalemin temppelissä: ”Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!” (1. Kun. 8:27). ”Elävien kivien” kielikuva puolestaan pohjautuu 1. Pietarin kirjeeseen: ”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi” (1. Piet.2:5).

Rakennuksessa onkin keskeistä se, mitä siellä tapahtuu. Jaossa ovat armonvälineet, sana (2. säk.) ja sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ”juhlapöytä” (3. säk.). Kirkko on myös paikka, jossa seurakunta rukoilee ja josta se lähetetään maailmaan. Viimeisessä säkeistössä palataan vielä Pietarin kirjeen kielikuvaan elävistä kivistä.

Markku Kilpiö


Sävelmästä lisää virren 328 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet