Virsikirja

 

574 On kaunis synnyinmaamme

Virren juhlava sävelmä on Toivo Kuulan viimeisiä sävellyksiä. Se syntyi sodan varjossa, huhtikuussa 1918 Säiniöllä, lähellä Viipuria, missä Kuula toimi orkesterinjohtajana. Hän sävelsi sen Runebergin virteen "On Herran templiin tulla" (nyk. virsi 196 "On Herran temppelissä"). Samaan aikaan Kuula sävelsi myös Lars Stenbäckin iltavirren "Kun maan ja mantereen".

Maassa käytiin sotaa. Huhtikuun lopulla valkoiset valtasivat Viipurin. Vapunpäivänä Toivo Kuula osallistui vapautusjuhlintaan. Iltamyöhällä sattunut välikohtaus päättyi siihen, että Kuulaa ammuttiin kuolettavasti päähän; hän kuoli 18.5.1918 vasta 35-vuotiaana.

Kuulan kaksi hengellistä laulua joutuivat sitten Suomen Lähetysseuran sävellyskilpailuun, jossa ne saivat ensimmäisen palkinnon. Molemmat liitettiin Hengellisten laulujen ja virsien toiseen osaan (1920).

Virren On kaunis synnyinmaamme runoilija Wäinö Havas (1898-1941) osallistui 19-vuotiaana nuorukaisena äsken mainittuihin Viipurin taisteluihin, joissa hän haavoittui. Virsi on tietenkin kirjoitettu paljon myöhemmin; ensi kertaa se julkaistiin Havaksen kuoleman jälkeen kootussa kokoelmassa Vartion vaihto 1944. Aikanaan se otettiin lestadiolaisten Siionin lauluihin. – Havas, Kivijärven kirkkoherra, taisteli sekä talvi- että jatkosodassa komppanianpäällikkönä; hän kaatui elokuussa 1941.

On kaunis synnyinmaamme on keskikesän virsi ("ei yötä ollenkaan!"). Runoilija ylistää isänmaansa luonnon kauneutta ja Luojan töitä. Elämä tässä kauniissa maassa ei kuitenkaan ole huolettoman ihanaa, vaan "tiellä vaikealla maan helle uuvuttaa". Niinpä kesän tunnelmat johtavat mietiskelemään taivaan suven autuutta. ”Soi siellä virret toisin kuin täällä milloinkaan…”

Tauno Väinölä

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet