Virsikirja

 

571 Jo joutui armas aika

Den blomstertid nu kommer

Suvivirren tekijänä on kauan pidetty Visbyn superintendenttiä Israel Kolmodinia (1643-1709). Kun ruotsalainen hymnologi Allan Arvastson on osoittanut tämän käsityksen olevan heikolla pohjalla, jätettiin Kolmodinin nimi pois meidän virsikirjastamme. Arvastsonin tutkimus ei tosiaan tuo esiin yhtään todistetta siitä, että Kolmodin olisi suvivirren kirjoittaja – mutta ei liioin todisteita siitä, että joku muu olisi sen runoillut. Niinpä Ruotsin uudessakin virsikirjassa on virren alla yhä Kolmodinin nimi. Perimätietoa ei ole syrjäytetty.

Jos lähdetään siitä, että perimätieto ei ole ihan aiheetta syntynyt, on tämän virren alkuperä hyvinkin merkittävissä näin: Israel Kolmodin (?).

Virsi alkaa luonnonkuvauksella, jollainen oli virsissä harvinaista 1600-luvulla. Mutta jo toisessa säkeistössä mukaan tulee opettava piirre, joka voimistuu seuraavassa: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, lintujen laulu on seurattava esimerkki Jumalan ylistämiseksi. Virren hengellisen ytimen muodostaa neljännen säkeistön rukous: ”Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme.” Tulkoon näin sydämeenkin kesä.

Viides säkeistö sisältää nykyajalle ehkä vaikeammin ymmärrettävää kuvakieltä: Kristusta sanotaan Saaronin liljaksi, se samoin kuin Libanonin kevät viittaa Vanhan testamentin Laulujen lauluun. Lopuksi rukoillaan siunausta maan sadolle. Mutta virsi päättyy rukoukseen hengellisestä ravinnosta.

Monet sukupolvet ovat laulaneet tämän kauniin ja suventuoksuisen virren sydämiinsä, niin ”että se on saanut tavallaan supisuomalaisen sävyn ja värin. Myös sen juhlallinen sävelmä on osaltaan tehnyt sen rakkaaksi” (Lauri Pohjanpää). Suvivirsi kuuluu koulujen päättäjäisiin, se kuuluu juhannuskirkkoon ja kesän monenlaisiin juhlahetkiin. Runoilijan sanojen mukaan ”se on kaikkein virtten suloisin” (P. Mustapää).

Koraali, otaksuttavasti ruotsalainen kansansävelmä, on tullut virsikirjaamme tekstin myötä Ruotsista.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet