Virsikirja

 

389 Jumalan haltuun anna

Ann’ Herran haldun elos

Virsi palautuu arkkiveisulehtiseen "Caxi Jumalista ja Hengellistä Wirttä" (1734), josta 1700-luvulta tunnetaan kymmenen painosta. Toinen sen virsistä puhuu "lohdutuksesta tämän maailman surua ja vainoa vastaan" ja alkaa sanoilla "Ann' Herran haldun Elos". Sittemmin se sisältyi vuonna 1854 ilmestyneeseen 14 laulun kokoelmaan Hengellisiä Wirsiä, josta virsikirjakomitea sen kaiketi löysi. Carl Gustaf von Essen rakensi sen pohjalta viisisäkeistöisen tiivistelmän, joka Elias Lönnrotin edelleen viimeistelemänä tuli vuoden 1886 virsikirjaan.

Alkuperäisen arkkiveisun sanamuodosta ei virressä ole paljonkaan jäljellä. Jonkin siitä poikkeavan yksityiskohdan juurille voi päästä. Niinpä säepari "Ennen kuin luuletkaan / hän ehtii auttamaan" näyttäisi lainatun Paul Gerhardtin virrestä "Herralle tiesi anna" (379), josta muuten vain pieni osa on suomennettuna virsikirjassamme. Kummankin puheena olevan virren pohjana on sama psalminjae: ”Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen” (Ps. 37:5).

Arkkiveisussa oli 12 säkeistöä, joiden alkukirjaimista muodostuu akrostikon eli niihin on piilotettu kirjoittajan nimi: Andreas Oilen. Virren alkuperäiseksi tekijäksi osoittautuu siten pappismies Andreas Oilenius (k. 1722). Hän toimi pitäjänapulaisena Paimiossa vuodesta 1698, siis myös isonvihan venäläismiehityksen aikoina. Oilenius itse ei virttään voinut julkaista, sillä Suomessa ei isonvihan aikana ollut yhtään kirjapainoa.

”Kaikissa vaiheissa on Herra turvana”, sanotaan virressä nyt. Siinä kohdin von Essen kirjoitti: ”Hän meitä pelastaa / kaikesta vaarasta”, ja sama ajatus säilyi niin Lönnrotilla kuin vielä vuoden 1938 virsikirjassa. Viimeksi mainitun mukaan veisasimme: ”Kaikissa vaaroissa / hän ompi suojana.” Isonvihan ankarat ajat ovat näiden vakuuttavien sanojen taustana.

Virren sävelmä on painettuna Hollannissa Symon Cockin kokoelmassa 1539. Sen pohjoismainen toisinto esiintyy käsinkirjoitetussa Kangasalan  koraalikirjassa 1624 ja painettuna Ruotsin koraalikirjassa 1697, mistä se tuli myös Suomen ensimmäiseen virsisävelmistöön Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja 1702. Siinä se liittyi virteen "Sydämest' muistaa mahdan" (VVk 349, nyk. virsikirjan 399 "Taas armon kyllyydestä", jolla on toinen sävelmä).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet