Virsikirja

 

413 Ah, miksi taivaan valtakunnan

Ach, huru mången sig utsluter

Aikamoista kiihtymystä herätti aikoinaan virsikirjakomitean osamietintöön Virsikirjauudistuksen periaatteet (1976) sisältynyt ehdotus, jonka mukaan tämän virren kolmas säkeistö olisi saanut tällaisen sisällön: "Vaan monilla on esteitänsä. / On töitä, liikehuolia, / kenellä rakkain ystävänsä, / kenellä uusi autonsa. / On meillä kiire yhtenään, / me emme jouda lähtemään."

Virren aiheena on Jeesuksen vertaus suurista pidoista (Luuk. 14:15-24), jossa kutsuttujen esteinä mainitaan uusi pelto, viisi härkäparia ja naimisiinmeno. Entisaikojen pelto ja härkäparit oli siis korvattu liikehuolilla ja autolla – ja lisäksi vielä aviopuoliso rakkaimmalla ystävällä! Palaute oli selkeä: Raamatun tekstiin perustuvissa virsissä tulee käyttää raamatunkäännöksen sanoja.

Tutussa evankeliumivirressä säilyivätkin sitten uusi pelto ja naimisiinmeno. Härkien koetteleminen sentään jäi pois. Tavallaan sen korvasi hyvä ilmaisu: kutsu "hukkuu huoliin, tehtäviin". – "Varokaatte, varokaatte" (4. säk.) on vanhahtava yksityiskohta kielellisesti muuten nykyaikaistetussa virressä.

Virren on kirjoittanut Julius Krohn (1835-1888) ollessaan vuoden 1886 virsikirjaa valmistelleen komitean puheenjohtajana. Sävelmä on peräisin Ruotsista, Haeffnerin koraalikirjasta vuodelta 1820; se on pohjoismainen toisinto Heinrich Albertin sävelmästä (1640).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet