Virsikirja

 

252 Oi Paimen lammasten

O gode Herde, du

Pappisvirkaan vihittävän mielessä pyörii monenlaisia asioita. Jesper Swedberg on luultavasti poiminut virteensä niitä melko kattavasti. Ainakin siinä on asiat, joita papiksi vihittävän tai vihityn olisi syytä pohtia ja itselleen rukoilla.

Swedberg oli itse korkeasti oppinut ja monipuolinen kirkonmies. Hän yleni piispaksi asti, mutta joutui sittemmin tehtävästään syrjään. Edistyksellisenä miehenä hänet oli asetettu kirkollisten kirjojen uudistamisen johtohahmoksi, mutta hän osoittautuikin vanhoillisten aikalaistensa mielestä liian edistykselliseksi.

Swedbergin virsi on virsikirjassa osoitettu nimenomaan papin- tai miksei tietysti piispankin vihkimyksessä laulettavaksi. Se, joka jaksaa kaivautua vanhan terminologian ja fraseologian taakse, löytää virrestä asioita, jokaisen papin jokapäiväiseksi aamu- tai iltarukoukseksi. Voi hyvin kuvitella, että Swedberg joutui rikkaan elämänsä aikana painiskelemaan juuri niiden kysymysten kanssa, joita virressä on esillä. Uusien ajatusten pohtija joutuu jatkuvasti kysymään itseltään, ovatko ajatukset papin kutsumuksen mukaista Jumalan sanan saarnaa, vai puhuuko innokas ajattelija omiaan. Virsi tuo väkevästi esille sen taistelun, jota itsenäisesti ajatteleva pappi joutuu itsensä, perinteiden, omantuntonsa, uskonsa, ymmärryksensä Ja Jumalansa kanssa käymään hoitaessaan tehtäväänsä rehellisesti.

Saksalainen koraali on rytmisesti yksinkertainen. Siinä on kuitenkin melodista vetoa, joka sopii hyvin kuljettamaan piispan pitkäksi venähtänyttä rukousta.

Hannu Vapaavuori

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet