Virsikirja

 

344 Maan ja taivaan Luojan

Virsikirjaehdotuksessa, jonka pohjalta vuoden 1938 kirkolliskokous hyväksyi uuden virsikirjan, virren "Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala" runomittaa oli muutettu niin, että sen sävelmäksi kävi se pohjalainen koraalitoisinto, jolla sitä sitten veisattiin silloin hyväksytyssä virsikirjassa (1938:416 ”Kiitetty nyt olkohon”). Virren aikaisempi juhlava sävelmä olisi jäänyt pois, ellei olisi saatu siihen sopivaa uutta tekstiä. Virsikirjavaliokunnan jäsen Wäinö Havas tarjoutui yrittämään, ja näin syntyi virsi Maan ja taivaan Luojan.

Wäinö Havaksen kiitosvirrellä on "kaikki hyvän kirkkovirren tärkeimmät ominaisuudet: se on raamatullinen, tunnustuksellinen ja seurakunnallinen" (Erkki Kurki-Suonio). Sitä käytetäänkin paljon. – "Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala" (virsi 457) on sekin nyt palautettu vanhaan runomittaansa, veisattavaksi alkuperäisellä sävelmällään eli samalla kuin Havaksen virsi. Mainitun virren mukana se sävelmä saatiin Ruotsista ensimmäiseen koraalivirsikirjaamme 1702 (Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja nro 301).

Tauno Väinölä

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto