Virsikirja

 

629 Oi riemun rikkautta

Sen rauhan suloisuutta

Toivo Kuula sävelsi vuonna 1918 kuorolaulun ”On Herran templiin tulla”. Laulu päätyi virsikirjaamme 1986, jolloin myös kaksi muuta virttä saivat samaisen Toivo Kuulan sävelmän. Kaikissa näissä kolmessa virressä Kuulan nöyrällä tavalla mahtava sävelmä liittyy johonkin aivan erityisen hyvään olotilaan tai paikkaan, jossa joko ollaan tai johon kaivataan.

Alkuperäinen kuorolaulu kertoi Herran temppelistä, kirkosta. Wäinö Havaksen virsi 574 ylistää isänmaatamme ja vanhin Kuulan sävelmään liitetty teksti on Bengt Jakob Ignatiuksen taivasvirsi. Tarkemmin katsellen kaikki kolme virttä puhuvat samasta asiasta, kaikissa ollaan matkalla taivaaseen, ja kaipuu sen kirkkauteen tulee voimakkaasti esille. On kuin Kuulan sävelmä itsessään sisältäisi elementtejä, jotka vetävät puoleensa ajatuksia iankaikkisuudesta ja taivaan kirkkaudesta.

Bengt Jakob Ignatiuksen virsi tuo vahvasti esille vanhan jaottelun maailmaan kurjuuteen ja taivaan ihanuuteen. Koko elämä on vaivaa, johon tuo valoa ainoastaan taivaan kirkkauden ajatteleminen. Virren mukaan taivaassa vietämme jatkuvaa juhlaa. Enkelit laulavat ja me saamme katsella ylösnoussutta Jeesusta. Vasta siellä ymmärrämme täysin Herran hyvyyden ja olemme itsekin muuttuneet hyviksi ja pyhiksi. Kun vielä saamme siellä kohdata Herrassa nukkuneet rakkaimpamme, on taivaan ihanuus täydesti kuvattu. Tällaisen toivon varassa on hyvä elää vaivan maassa.

Hannu Vapaavuori


Sävelmästä lisää virren 196 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet