Virsikirja

 

605 Kun täältä, Jeesus, erkanen

O Jesu! när jag hädan skall

Magnus Gabriel De la Gardie (1622-1686) oli Ruotsin suurvalta-ajan loistavimpia ylimyksiä. Hän nousi valtakunnan kansleriksi ja hallitsi 1660-luvulla valtakuntaa holhoojahallituksen keskeisenä miehenä. Hän oli suunnattoman rikas, ja häntä ympäröi ruhtinaallinen loisto. Hänen suurenmoinen rakennustoimintansa ulottui moneen valtakunnan kolkkaan, ei kuitenkaan Suomeen.

Kun Kaarle XI sitten ryhtyi kohentamaan ahtaalle joutunutta valtiontaloutta, De la Gardie putosi vallan ja vaurauden huipulta alas köyhyyteen. Suuri peruutus vei häneltä läänitykset, ja muun omaisuutensa hän joutui velkojensa maksamiseksi myymään. Maallisen rikkauden menetettyään hän omistautui hartaudenharjoitukseen ja kirjoitti virsiä. Niissä kuvastuu väsyneen miehen kuolemankaipuu. Varmasti hänen kirjoittamakseen tiedetään kuolemaanvalmistautumisvirsi Kun täältä, Jeesus, erkanen; mahdollisesti myös virsi 613 ”Ken tuonen valtaa karttaa voi” on hänen kirjoittamansa.

Virren suomennoksessa sanotaan: “Mä pääsen tyyneen satamaan / myrskyistä jotka pauhaa.” Tältä osin (säk. 3) ovat alkuperäiset sanat Ruotsissa muodostuneet siivekkäiksi: Jag kommer av ett brusand hav på rätta glädjestranden – ja eikö vain ”oikea iloranta” tunnukin osuvammalta taivasta tarkoittavalta kuvalta kuin staattinen ”tyyni satama”! Mitä kaikkea lieneekään De la Gardien mielessä liikkunut hänen muistellessaan rikasta ja vaiheikasta elämäänsä, jota hän tässä vertaa pauhaavaan mereen? – Hänen vaiheistaan kannattaa lukea Kansallisbiografian 2. osassa oleva artikkeli. Kaiken siinä kerrotun hän virressään leimaa turhaksi hyörinäksi.

Virsi osoittaa, että De la Gardie toivoo kuolemassa pääsevänsä maailman kiusauksista rauhaan, vaivoista lepoon, yöstä päivään, itkusta taivaan riemuun. Virsi rakentuu tähän tapaan vastakohtien varaan. Jonkin kuvan vaikutus on vahva: ”Pois riisun majan maallisen, / saan syntipuvun heittää. / On Jeesus tuonut autuuden, / hän alastoman peittää.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet