Virsikirja

 

374 Mitä silloin multa puuttuu

Was kann uns kommen an für Noth

Hyvän paimenen sunnuntain (3. pääsiäisajan sunnuntai) virsiä ovat ennen muuta ne, jotka pohjautuvat psalmiin 23, paimenpsalmiin. Niitä on kaksi. Toinen niistä, Mitä silloin multa puuttuu, kuuluu vanhimpaan virsiperintöömme: se palautuu Jaakko Finnon 1583 julkaisemaan ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan. Virsi on suomennos saksalaisen Andreas Knopkenin alkuperäistekstistä. Knopken (n. 1470-1539) toimi pappina Riiassa, nykyisessä Latvian pääkaupungissa, ja toteutti siellä uskonpuhdistuksen.

Kun vuoden 1701 ns. Vanhan virsikirjan tilalle 1886 hyväksyttiin uusi, Knopkenin virsi putosikin pois ja sen korvasi Bengt Jakob Ignatiuksen (1761-1827) kirjoittama Kun Herra hoitaa, paimentaa (375). Kansa mielistyi siihenkin, mutta ilmeisesti tunnettiin myös, että oli menetetty tärkeä virsi, sillä seuraavassa virsikirjan uudistuksessa 1938 "Mikä silloin multa puuttuis" palasi – jäädäkseen. Näin meillä siis on kaksi hyvin samansisältöistä paimenvirttä.

Kummallakin virrellä on kuitenkin oma ilmeensä, sillä ne ovat kirjoitetut eri runomittaan ja kummallakin on siten myös oma sävelmänsä. Molemmat ovat suomalaisia koraalitoisintoja. Virren 374 sävelmä on peräisin Etelä-Pohjanmaalta, virren 375 taas Satakunnasta, Porista.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet