Virsikirja

 

150 Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri

Wachet auf, ihr faulen Christen

Herätkää! Nouskaa! Valvokaa! Tällaiset kehotukset toistuvat kirkkovuoden päätökseen liittyvissä virsissä. Yksi niistä on Oi herätkää, te hitaat sielut. Saksalaisessa alkutekstissä sen veisaajia puhutellaan laiskoiksi kristityiksi.

Verbi ”herättää” on keskeistä pietististä sanastoa. Virren kirjoittaja Ludwig Andreas Gotter (1661-1735) olikin pietisti. Gotter toimi virkamiehenä kotikaupungissaan Gothassa, ensin yksityissihteerinä, sitten hovineuvoksena. Luonteeltaan perin juurin vaatimattomana hän ei sallinut nimeään mainittavan, milloin hänen virsiään julkaistiin pietistien virsikirjoissa. Hän järkyttyi, kun hänen 47-säkeistöinen virtensä Kristuksen kärsimyshistoriasta oli julkaistu mainiten se hänen kirjoittamakseen. Niihin aikoihin Gotter oli kirjoittanut runoiksi kaikki Raamatun psalmit, mutta ei nyt halunnut painattaa niitä, siinä määrin vastenmieliseksi hän tunsi osakseen tulleen huomion. Painamatta ne psalmivirret ovatkin jääneet.

Tämän Gotterin herätysvirren suomennos julkaistiin ensi kerran 1790 kokoelmassa Halullisten sieluin hengelliset laulut (HSHL 6). Satakunta vuotta myöhemmin Wilhelmi Malmivaara uudisti sen Siionin virsiin, mistä se edelleen muokattuna tuli virsikirjaan 1938.

Oi herätkää, te hitaat sielut muistuttaa meitä armosta, jota Herra tarjoaa ja jolla hän etsii synnin yössä nukkuvaa. Koko virttä sävyttää huoli siitä, etteivät "synnin viekkaat ansat" saattaisi laiskaa kristittyä eli siis hidasta sielua lopuksi turmioon. Vakavasti virsi kehottaa valvomaan ja ottamaan varteen Herran kutsun: "Kenties hän kutsuu nyt jo viime kerran."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet