Virsikirja

 

186 Nyt kuinka kiittäisimme

Hur skole vi dig prisa

J. L. Runeberg (1804-1877) antoi tälle virrelleen otsikon ”Valon voitto”. Hän halusi virtensä ylistävän uskonpuhdistuksen merkitystä, joka ilmeni erityisesti Jumalan sanan vapautuksena. Virressä oli alkuaan yhdeksän säkeistöä, nyt se on tiivistetty viiteen. Karsituissa säkeistöissä kuvataan sitä surkeaa aikaa, jolloin kansaa estettiin lähestymästä Jumalaa hänen sanassaan ja kuultiin ”enemmän maailman viisautta kuin sanaa elämän”. Mutta ”nyt armonvalo loistaa / ja päivä totuuden. / Näin valheen vallan suistaa / kirkkaus Kristuksen.”

Nykymuodossaan Nyt kuinka kiittäisimme ylistää enemmänkin Jumalan sanan kuin uskonpuhdistuksen merkitystä ja tulee näin lähelle Runebergin paljon tunnetumpaa virttä ”On meillä aarre verraton” (183). Yhteistä molemmille on nimenomaan ylistys – ylistys siitä, että olemme saaneet lahjaksi ”sanan kalleimman”, joka kutsuu ja näyttää tietä Jumalan luo.

Runeberg lopetti tämän virren samassa hengessä kuin isänmaanvirtensä ”Sun kätes, Herra, voimakkaan” (577) pyyntöön, että Jumala johtaisi ja varjelisi ”kaupunkia ja maata” ja että hänen valonsa pysyisi täällä himmentymättömänä polvesta polveen. Virren suomennos sen sijaan päättyy lähetysrukoukseen: ”Oi, jospa ihmismielet / sen valon saisivat / ja Herraa kaikki kielet / jo tunnustaisivat!” Tämän muutoksen toteutti virren suomentaja Kaarle Kiljander.

Virren sävelmänä on noormarkkulainen toisinto, joka useimpien mielessä liittynee ensisijaisesti lähetysvirteen 424 ”Maan ääriin asti, Herra”. Vaihtoehdoksi mainitaan sävelmä 136 (joka on myös virren 620 ”Sen suven suloisuutta” sävelmä). Tämä jälkimmäinen sopiikin hyvin tähän kiitosvirteen – senkin vuoksi, että se kirkkomme ruotsinkielisessä virsikirjassa liittyy virren alkukieliseen asuun. Molempien sävelmien sanotaan olevan suvikoraalin (571) toisintoja.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet