Virsikirja

 

557 Sinun luoksesi, Jeesus

Sun luoksesi, Jeesus, mun tulla suo

Iltavirren Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo tarkastelu on aloitettava toisesta, paljon vanhemmasta iltavirrestä, sillä sen sävelmä on liittynyt vuoden 1701 ns. Vanhan virsikirjan virteen 369 "Päivä nyt ehtii ehtoollen" (nykyisessä virsikirjassa nro 554 "Jo päivä ehtii ehtoolle"). Sitä siis on veisattu, varsinkin heränneiden eli körttiläisten keskuudessa, myös nykyisen virren Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo sävelmällä, joka on suomalainen kansantoisinto Pohjanmaalta.

Kun asetetaan rinnakkain nämä kaksi iltavirttä, huomataan heti, että ne ovat runomitaltaan erilaiset. Niinpä kun vanhemman virren alkusäkeessä "Jo päivä ehtii ehtoolle" on vain kahdeksan tavua, uuden virren vastaava säe "Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo" onkin yhdentoista tavun mittainen. Miten niihin voi sopia sama sävelmä? Selitys on yksinkertainen: edellisessä oli enemmän melismoja eli niekkuja, siis sävelkuvioita, joissa saman tavun osalle tulee tässä tapauksessa kaksi säveltä.

Kun 1930-luvulla valmisteltiin ehdotusta uudeksi virsikirjaksi, haluttiin mukaan tämä kaunis kansantoisinto. Virsikirjakomitean puheenjohtajana toiminut Aukusti Oravala kirjoitti silloin virren Sun luoksesi, Jeesus, mun tulla suo. Hänen virressään niekulliset tavut ovat harvinaisia poikkeuksia. Kun miltei jokaista nuottia kohti tuli oma tavunsa, koko sävelmä sai kuin uuden luonteen.

Aukusti Oravala (1869-1951) oli pappi ja kirjailija. Toimiessaan nuorena pappina Lapualla ja Nurmossa hän tutustui herännäisyyteen, ja samastuminen tähän herätysliikkeeseen syveni Pohjois-Karjalassa, missä Oravala vaikutti Nurmeksen kappalaisena viisitoista vuotta. Hänen viimeinen virkapaikkansa oli Uudellamaalla, Vihdin kirkkoherrana.

Kirjailijana Aukusti Oravala tunnetaan nimenomaan romaanistaan Erämaan profeetta, joka kertoo 1800-luvun suuresta herännäisjohtajasta Paavo Ruotsalaisesta eli Ukko-Paavosta. Se on kirjallisuutemme ensimmäisiä ja yhä harvoja elämäkertaromaaneja.

Oravalan virressä soivat herännäisvirren sydänäänet. Toinen säkeistö puhuu synnintunnosta. Keskukseen nousee kuitenkin risti, jolle Jeesus kantoi meidän syntimme. Jeesus kehottaa valvomaan rukouksessa; Paavali neuvoo: "Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus." Oravalan iltavirren viimeisessä säkeistössä pyydetään: "Suo, että ei henkeni nukkuisi, ettei saisi kilvoitus laata."

Vanhassa tanskalaisessa iltavirressä ”Jo päivä ehtii ehtoolle”, josta Oravalan virsi sai alkunsa, jokainen säkeistö päättyy kertosäkeeseen: ”Suo ilo meille taivaassa.” Aukusti Oravala halusi säilyttää tämän piirteen, kun hän sepitti uuden virren vanhan virren sävelmään. Hän vain kohdensi kertosäkeen pyynnön koskemaan aikaisempaa ajankohtaa. Kyse ei ole vielä taivaan ilosta, vaan kuolemamme hetkestä: ”Suo loppu kerran kuolossa autuas.”

Kuoleman muistaminen ei ole mikään elämälle vieras asia, päinvastoin. Psalmin rukous on tärkeä: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet