Virsikirja

 

37 Taas on yksi vuosi mennyt

Jo nyt taas on vuosi yksi

Kustaa Hallio luonnehtii Taas on yksi vuosi mennyt -virttä Lönnrotin työksi; kuitenkin sen juurilonkerot kurkottuvat kauas. Olipa kerran saksalaisen Johann Franckin (1618-1677) iltavirsi, siitä Haqvin Spegelin, 1600-luvun merkittävän virsirunoilijan, ruotsinnos, siitä herätysliikejohtaja Henrik Renqvistin suomennos; siitä viimein Lönnrotin korjaama versio, joka vie iltavirteemme 553. Franckin iltavirrestä julkaisi 1787 myös saksalainen pastori J. S. Diterich vapaan mukaelman, siitä päätyi Lönnrotin kirjoituspöydälle Ruotsin virsipiispan J. O. Wallinin ruotsinnos, ja sitä suomentaessaan Lönnrot, ahkerista ahkerin, lisäsi nasevalla suomen kielellä yhden säkeistöllisen itseruoskintaa:

Mitäs näihin kysymyksiin / Taidat, sielu, vastata? / Ah!, ett' olet erhetyksiin
Joutunut ja joutuva, / Päivän pahoin viettänyt, / Töitäsi et täyttänyt,
Ollut laiska palvelia, /  Ajan kalliin turmelia.

Ruoskiessaan sieluaan runon jättiläinen totesi, ettei vain päivä ollut tärveltynyt, vaan koko vuosi. Iltavirsi muuttui vanhan vuoden tilitykseksi. Ahkera mies aloitti: "Jo nyt taas on vuosi yksi / alentunut ajasta". Taas ja taas: vuosien tiimalasi vajui!

Vuoden 1886 virsikirjaa voisi hyvin nimittää fennomaanien, suomalaisuuden liikkeen miesten, virsikirjaksi: aloitteen uuden saamiseksi vanhan eli vuoden 1701 virsikirjan tilalle tekivät vuorollaan Lönnrot, J. V. Snellman ja Y. S. Yrjö-Koskinen. Fennomaani Lönnrotin uudenvuodenvirsi päättyy kuten fennomaanin virren pitääkin - Herran siunauksen pyyntöön koko Suomelle:

Isäin maata siunaa, varjoo, / Herra Kaikkivaltias; / Siunaus kansallesi tarjoo, / Siunaa myös sen ruhtinas! / Käännä meihin kasvosi, / Suloinen suo rauhasi...   - Ei siis isänmaa, vaan isäin maa!

Ilmari Krohnin mukaan virren sävelmä on kansantoisinto saksalaisen Johann Crügerin koraalista, joka sisältyi hänen kuuluisan Praxis pietatis melica (Hurskauden sävelellinen harjoitus) -virsikirjansa viidenteen painokseen vuodelta 1653. Crügerin koraali on sävelmänä virsissä 175, 380 ja 483.

Pekka Kivekäs

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet