Virsikirja

 

28 Valo syttyi, Jeesus syntyi

Hengellisen kuukauslehden joulunumerossa 1898 lehden toimittaja Wilhelmi Malmivaara julkaisi pääkirjoituksen paikalla runonsa ”Jouluna”, joka alkoi sanoilla ”Joulu joutui, Jeesus syntyi”. Uudistamiinsa Siionin virsiin hän ei sitä vielä kelpuuttanut; tähän heränneiden veisuukirjaan se liitettiin vasta 1938. Samana vuonna hyväksytty uusi virsikirja toi sen kaiken kansan käyttöön; siinä samoin kuin virsikirjan lisävihkoehdotuksessa 1923 virren alkusanat olivat samat kuin nytkin: Valo syttyi, Jeesus syntyi. Alkuperäisistä säkeistöistä yksi oli jätetty pois.

Virsi siirtää meidät keskelle ensimmäisen joulun tapahtumia. Kuin kuvaelmana saamme katseltavaksemme sen, mitä evankeliumit niistä kertovat. Näemme Jeesuksen äidin Marian ihmettelevän ilon, kun hän kapaloi lastaan – ”Jumalaansa, auttajaansa”. Näemme enkelit ilmoittamassa Vapahtajan syntymästä paimenille ja nämä rientämässä seimen lapsen luo. Näemme tähteä seuraavat itämaan viisaat etsimässä vastasyntyneen kuninkaan synnyinpaikkaa ja vielä vanhan Simeoninkin sylissään toivon lapsi, Messias.

Mukana ovat myös kuvaelman katsojat, virren ”sinä” ja ”minä”, joihin veisaajan on helppo samastua. Nämä huomaavat olevansa aivan ulkopuolisia, joita ei sen paremmin paimenten kuin tietäjienkään ilo ja innostus tunnu koskettavan. ”Mutta joulukuvaelma tekee tehtävänsä”, uskoo Jaakko Haavio tarkastellessaan Malmivaaran jouluvirttä Virsikinkerit-kirjassaan. Raamatun kertomus näin käsiteltynä saavuttaa tarkoituksensa. Evankeliumin hyvä sanoma, armahduksen lahja, välittyy katsojiin: ”Juuri meille kylmenneille Jeesus avun tuonut on.” Niinpä on meillä, sinulla ja minulla, ”riemujuhla verraton”.

Virren Valo syttyi, Jeesus syntyi a-sävelmä on pohjoissavolainen toisinto sen vaihtoehtona olevasta keskiaikaisesta b-sävelmästä.

Tauno Väinölä

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet