Virsikirja

 

249 Pois kirkas suvi kulkee

Niilo Rauhala (1936-) kirjoitti virsikirjauudistuksen alkuvaiheessa, syksyllä 1975 tämän virren, jonka hän tarkoitti laulettavaksi erityisesti hautajaisten muistotilaisuudessa. Myös virren syntyajankohta, syksy, heijastuu virren sisällössä, onhan syksy perinteistä sadonkorjuun aikaa. Virressä kuolema todetaan yhtä luonnostaan tulevaksi kuin syksy kesän jälkeen. Puhuttelevina onkin koettu etenkin ensimmäisen ja kolmannen säkeistön alut:

”Pois kirkas suvi kulkee / ja syksyyn kypsyy maa, / sen tuuli suven viljan / korjuuseen valmistaa. –– Soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan.”

”Pois korjuuhetkeen kulki / myös matka rakkaamme, / kuin päivän kirkkautta / me häntä kaipaamme.”

Virsi on täynnä valoisaa ylösnousemususkoa ja toivoa. Sen turvissa saamme kohottaa silmät voittajaan.

Virren sävelmänä komitean osamietinnössä (nro 703/1976) oli tutun hengellisen laulun ”Mä Jeesuksesta laulan” melodia. Sävelmävalinnalla komitea halusi ilmentää virren valoisaa ylösnousemususkoa. Laulun säveltäjä, amerikkalainen William Howard Doane (1832-1915) toimi aluksi liikealalla, mutta siirtyi sittemmin kokonaan musiikin pariin. Sävelmä ilmestyi 1868
Doanen kokoelmassa Silver Spray.

Kokeiluvihkossa Uusia virsiä 79 komitea oli esittänyt, että virttä voidaan laulaa myös esim. virren ”Aurinko vaipuu mailleen” sävelmällä. Niilo Rauhalan ehdotuksesta komitean lopullisessa ehdotuksessa vaihtoehtoiseksi sävelmäksi mainittiin virren ”Jo varhain, Herra, annoit” kuortanelainen melodia. Kirkolliskokouksen päätöksellä virteen tuli kaksi sävelmää: a-sävelmäksi äsken mainittu koraalitoisinto Kuortaneelta ja b-sävelmäksi Doanen melodia.

Reijo Pajamo

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet