Virsikirja

 

229 Saa ehtoollinen Jeesuksen

Vor Herres Jesu mindefest

Tämän ehtoollisvirsistä iloisimman on kirjoittanut Tanskan suuri virsirunoilija N. F. S. Grundtvig (1783-1872). Se on selvästi sukua keskiaikaiselle virrelle 300 "Jeesuksen muisto ihana". Molemmat täyttää samanlainen "sielun pyhä riemastus" (300: 2), jonka saa aikaan Jeesuksen läsnäolo. Virren Saa ehtoollinen Jeesuksen suomentaja Jaakko Haavio on sanonut, että siinä vallitsee "Herran todellisen, sydäntä ilahduttavan läsnäolon tuntu". Sen aistii suomentajankin työstä, ja niin tässä virressä kuullaankin kahden runoilijan ääni, tanskalaisen ja suomalaisen.

Ehtoollinen on ilon, lohdutuksen ja toivon suuri juhla, sanoo Haavio. Siinä Jeesus on luonamme armollaan. "Taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan." Virren syvin sisältö on tiivistettynä toisen säkeistön alussa: "Hän elämä ja autuus on."

Virren rakenne on tasapainoinen. Ensin kuvataan ehtoollisen merkitystä kolmessa säkeistössä. Neljäs eli keskimmäinen säkeistö kutsuu meidät, "maan mullan", laulamaan kiitosta Herralle, ja kiitosvirsi käsittää taas kolme säkeistöä.

"Siis sydän riemuun auetkoon ja uusi toivo puhjetkoon." Tästä Herran kiitos lähtee nousuun, kunnes hallelujamme kohoaa kerrassaan "taivasten kuoriin". Se tuo veisaajan mieleen iankaikkisen elämän: "ja kerran luona Jeesuksen soi kiitos iankaikkinen".

Virren mukaansatempaavan koraalin on säveltänyt 1500-luvulla elänyt ranskalainen Loys Bourgeois. Moni lienee oppinut sen edellisen virsikirjan adventtivirrestä "Oi Jeesus Kristus Herramme, Jumalan Poika, turvamme" eli nykyisen virsikirjan virrestä 266.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet