Virsikirja

 

390 Oi Jeesus, armon ruhtinas

O Jesu! Jesu suloinen

Marraskuun 1. päivänä 1755 tapahtui Lissabonin tuhoisa maanjäristys. Kuolonuhrien määräksi ilmoitettiin siihen aikaan 50 000, nykyään se on arvioitu jopa suuremmaksikin. Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius (1706-1789), varhaisemman herännäisyyden johtomies ja virsirunoilija, kokosi tietoja tapahtumasta ja sen vaikutuksista – suunnattoman hyökyaallon, tsunamin, mainingit tuntuivat jopa Ruotsissa ja Suomessakin, "Turun joessa". Näin syntyi 98-säkeistöinen runoraportti, jonka voisi hyvinkin rinnastaa oman aikamme radio- tai televisioreportaaseihin.

Mutta tässä katastrofissa Achrenius näki myös Jumalan rangaistuksen ja ajan merkin, ja siksi hän kirjoitti sen johdosta myös useita hengellisiä virsiä. Näin valmistui 40-sivuinen arkkiveisujulkaisu Sijtä Hirmuisesta ja surkiasta maanjäristyxestä, Lisabonin Suuresa Pääcaupungisa Portugalin waldacunnasa. Siinä oli kaikkiaan kahdeksan runoa ja niissä yhteensä 228 säkeistöä. Myöhempiin painoksiin Achrenius lisäsi vielä kaksi virttä.

Vihkosen viimeisestä virrestä "Jumalan Lasten Kijtos ja uscon wahwistus", joka alkoi sanoilla "O Jesu! Jesu suloinen", tuli Elias Lönnrotin uudistamana vuoden 1886 virsikirjaan virsi "O Jesus, armon ruhtinas, sua kiitän hartahasti". Nykyisessä virsikirjassa se siis alkaa sanoilla Oi Jeesus, armon ruhtinas.

Tämän virren taustana on siis koko maanosaamme järkyttänyt katastrofi. Siihen viittaavat säkeistöt (3. ja 4.) liittyvät myös psalmiin 46, jossa luemme: "Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin."

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 128 esittelyssä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet