Virsikirja

 

216 Pyhä Isä Jumala

(Gott Vater, höre unsre Bitt)

Kastevirrellä Pyhä Isä Jumala on kaksi tekijää. Alun perin kyseessä on saksalaisen Johannes Bornschürerin virsi, joka yhä on Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa. Johannes Bornschürer (1625-1677) valmistui maisteriksi 30-vuotisen sodan päättymisvuonna 1648. Pappina hän toimi vuodesta 1650 alkaen. Vuotta ennen kuolemaansa hän julkaisi hengellisen laulukirjan, jossa oli viisi hänen omaa lauluaan, yhtenä niistä tämä kastevirsi. Sen Elias Lönnrot suomensi vuoden 1886 virsikirjaan; vuoden 1938 virsikirjassa se oli nro 221 ”Oi Isä, saavu siunaamaan / tää lapsi elon aamunaan”.

Virsikirjakomitean musiikkijaosto ei kannattanut virren aikaisemman sävelmän restauroitua muotoa: vaikeutensa vuoksi se jäisi käyttämättä. Kastevirren sävelmän tulisi olla tuttu. Musiikkijaosto ehdotti komitealle säkeistömuodon muuttamista nelisäkeiseksi, johon olisi ollut helppo valita jokin tuttu sävelmä. Komitea kuitenkin pysyi viisisäkeisyyden kannalla. Musiikkijaosto päätyi nyt ehdottamaan Armas Maasalon (1885-1960) lastenvirren ”Jeesus, lasten auttaja” (nyk. 493) sävelmää.

Maasalon sävelmään siirtyminen edellytti runomitan muuttamista ja siis tekstin perusteellista muokkausta. Uudistettu teksti on komitean sihteerin Seppo Suokunnaan käsialaa. Seppo Suokunnas (1945-) on hymnologi; hänen väitöskirjansa (1982) aiheena oli evankelisen herätysliikkeen laulukirja Siionin kannel. Vuodet 1991-2005 Suokunnas toimi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Tämä kastevirsi on samalla kolminaisuusvirsi. Ensimmäisessä säkeistössä rukoillaan Isää Jumalaa, toisessa Kristusta ja kolmannessa Pyhää Henkeä. Virsi päättyy Kolminaisuuden ylistykseen; tämä viimeinen säkeistö on alun alkaen ollut merkitty laulettavaksi kastetoimituksen jälkeen.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet